PACIFIC NORTHWEST - LUOTEIS–AMERIKAN JYLHÄT KUVAKULMAT 2011
Runsas pari viikkoa Luoteis-Yhdysvaltojen ja Lounais-Kanadan henkeäsalpaavissa maisemissa Pacific Northwestinä tunnetulla alueella oli ennen kaikkea luontoelämys. Reitillä on viisi UNESCOn maailmanperintökohdetta, joista neljä on luontokohteita ja yksi liittyy alkuperäiskansojen ikiaikaiseen kulttuuriin. Mahtavien maisemien vastapainona oli neljä suurkaupunkia, kaksi molemmissa maissa, ja joukko pienempiä, joista kolmella on osavaltion pääkaupunkistatus. Näiden katukuvaa hallitsevat samankaltaiset State Capitol -rakennukset, vähän kuin Washingtonin Capitolin pienoismallit.
Lensimme Yhdysvaltain luoteisen Washingtonin osavaltion suurimpaan ja tärkeimpään kaupunkiin Seattleen. Seuraavan päivän vietimme kaupunkiin tutustuen. Kävimme perinteikkäällä Pike Place Marketilla, josta on tullut myös suosittu turistikohde. Waterfrontissa oli esillä perinteisiä veneitä ja rannalla vanhoja Nash -autoja (kuva). Pioneer Squarella vaalitaan kaupungille nimen antaneen intiaanipäällikkö Seattlen muistoa. Aukion Smith Towerista avautuu näkymä uuden Seattlen pilvenpiirtäjille (kuva). Laajemman panoraaman kaupungista saimme noustuamme korkeamman Space Needlen torniin (kuva).
Seattlen Pike Place Market ja perinteisiä veneitä Waterfrontissa. |
Pioneer Squaren
Smith Tower ja panoraamaa korkeammasta Space Needlestä. Osuimme poliisin tappaman
alkuperäiskansoihin kuuluneen toteemipaaluveistäjä John T. Williams Memorial Totem Pole Projectin tapahtumapaikalle.
Siellä hänen veljensä veisti toteemipaalua John T:n muistolle. Muistomerkki
valmistui seuraavana vuonna (kuvia). |
Intiaanipäällikkö
Seattlen rintakuva ja toteemipaalu Pioneer Squarella. Poliisin tappaman toteemipaaluveistäjän veli
tämän muistopaaluprojektin parissa. |
Seattlen päivän jälkeen
vuokrasimme lentokentän Avisilta Chevrolet Cruze -vuokra-auton ja ajoimme
osavaltion pääkaupunkiin Olympiaan. Kävimme
Washingtonin
State Capitolissa, jossa opas esitteli
meille rakennusta. Olympia on myös Thurston Countyn hallintokeskus.
Washingtonin State
Capitol ja Thurston County Court House. |
Washingtonin State
Capitolin oppaamme. / Columbia River Gorge on Oregonin ja Washingtonin
rajana. (ennen Oregonia kiersimme kuitenkin Olympian niemimaan) |
Hoodsportin pikkukaupunki Olympicin
niemimaan itärannikolla ja niemimaan suurin kaupunki Port Angeles sen
pohjoisrannikolla. |
Sisään
kansallispuistoon ajoimme Hoh Rain
Forestissa (kuva),
jossa teimme pienehkön vaelluksen. Autolle palatessamme tulivat rangerit ilmoittamaan, että meidän pitää
poistua kansallispuiston alueelta hirvivaaran vuoksi.
Hoh Rain Forest on saanut nimensä
alueella asuvan Hoh-intiaaniheimon mukaan. |
Olympicin
vuoria ja Tyynenmeren Ruby Beach Olympicin kansallispuistossa. |
Olympicin kansallispuiston
Hoh Rain Forest, supi/pesukarhu sekä haarapääsky. |
Niemimaan
Tyynenmeren rantaa etelään ajaessamme
pysähdyimme Washingtonin puolella Ruby
Beachillä, Kalaloch Lodgella, Hoquiamissa
(kuva)
ja Nasellessa. Olimme tulleet vanhoille
suomalaisalueille. Nasellen pikkukaupunki hehkuttikin Finnish American Folk Festivalia.
Kalalochin rantaa
Olympicin niemimaan länsirannikolla ja Nasellen suomalaiskaupungin
festivaalimainos. |
Ylitettyämme
Columbia-joen 6,545 kilometrin pituista
siltaa tulimme Oregonin osavaltion Astoriaan (kuva).
Heti sillan alla toisessa päässä on Suomi
Hall. 1900-luvun alussa Astoriaan alkoi saapua paljon siirtolaisia,
erityisesti suomalaisia ja kiinalaisia. Suomalaiset asettuivat
etenkin Uniontownin alueelle lähelle
nykyistä Astoria–Megler -siltaa.
Monet suomalaiset ja kiinalaiset saivat työtä kalastajina tai kaupunkiin
perustetuista kalasäilyketehtaista. Astoria
Columnilta (kuva)
kuvasimme panoraamaa Columbia-joelle (kuva).
Astorian keskustaa sekä intiaanipäällikkö Comcomlyn
muistomerkki ja Columbia-jokea Astoria Columnilta. |
Portlandin Pioneer Courthouse Square
ja Astorian Suomi-Hall Oregonissa. |
Astoriasta
ajoimme Oregonin suurimpaan kaupunkiin Portlandiin,
josta olimme varanneet hotellin. Monien puistojen Portlandin keskus on Pioneer Courthouse Square, jota
kutsutaan Portlandin olohuoneeksi. Kävimme myös Vanhankaupungin Chinatownissa, joka on Portlandin vanhaa
keskustaa.
Portlandin Pioneer Courthouse ja
Chinatownin portti. |
Portlandista
ajoimme lumipeitteisen Mounthoodin ja
Columbia River Gorgen (kuva)
sivuitse sekä Hood Riverin (kuva)
pikkukaupungin kautta yöksi motelliin Baker
Cityyn (kuva).
Eläkeläisystävälliseksi itseään mainostaneen majapaikan jotkut asukkaat
näyttivät (autoista päätellen) viihtyneen siellä pitempäänkin.
Lumihuippuinen Mount Hood Greshamista
ja Baker Cityn Always Welcome Innin pitkäaikaisasiakkaiden autoja. |
Osavaltiorajan ylitettyämme
tulimme Idahon pääkaupunkiin Boiseen (kuva).
Siellä on laajin baskiasutus Baskimaan ulkopuolella.
Taakse jäänyttä Oregonin Sinistä
vuoristoa kun ylitimme osavaltiorajan Idahoon. |
Idahon pääkaupungin Boisen Main
Street ja Idaho State Capitol. |
Snake River Canyon ja Boisen baskikortteli. Ajelimme Snake-joen vartta sen molemmin puolin. Twin Fallsissa pysähdyimme kuvaamaan Snake River Canyonin henkeäsalpaavaa rotkomaisemaa ja Shoshone Fallsia. Motellin löysimme Idaho Fallsista. Aamulla kuvasimme Swan Valleyssä sääksiä pesällään ja sen jälkeen Snake Riverin Palisades Damia (kuva) ennen kuin ylitimme osavaltiorajan Wyomingiin (kuva).
Wyomingia hallitsevat
mahtavat Grand Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistot. Komeimmat
lumihuippuiset vuoret ovat Grand Tetonin puistossa, Yellowstone taas on Islannin tapaan geotermistä aluetta,
jossa on geysireitä ja kuumia
lähteitä, mutta myös vesiputouksia, kanjoneita ja lumipeitteisiä vuoria
sielläkin. Se on maailman vanhin kansallispuisto (vuodesta 1872) ja
itseoikeutetusti UNESCOn
maailmanperintökohde. Molempien puistojen eläimistö on runsas. Ennen Grand Tetonia pysähdyimme kansallispuistojen eteläisenä porttina pidetyssä, villin lännen tyylisessä Jacksonissa.
Yellowstonen kansallispuistossa pysähdyimme Grant Village Visitor Centerissä, josta saimme varattua majoituksen
Old Faithful Visitor Education Centerin
lodgesta. Yellowstonen
kansallispuiston maksuporttien sisäpuolella olivat majoitukset kiven alla.
Onnistuimme kuitenkin saamaan viimeisen paikan Old Faitful Visitor Education
Centeristä aivan kansallispuiston tunnetuimman nähtävyyden luota. Yöpymisen
hinta oli noin kaksinkertainen alueen hintatasoon verrattuna. Aamulla seurasimme puiston tunnetuimman geysirin Old Faithfulin purkausta. Palasimme West Thumpiin ja sen
geotermiselle alueelle, josta
jatkoimme turistien suosiman Yellowstone
Laken rantaa Norris Geysir Basinin
geotermiselle alueelle. Kojootti,
biisoniemo vasikoineen ja karhu pentuineen kotimaisemissaan Yellowstonen kansallispuistossa. Ennen osavaltiorajaa pysähdyimme Mammothissa, jonka pääkohde on Mammoth Hot
Springs Upper Terrace. Kylä on hutteriittien asuinaluetta. Yellowstonen kansallispuiston pieni pohjoisin osa
kuuluu Montanan osavaltioon, muttei
meillä ollut sillä alueella mitään varsinaista kohdetta. Kansallispuiston
pohjoisportti on Montanan Gardinerissa. Yöksi ajoimme Emigrantin (kuva)
kautta Livingstonin kaupunkiin,
josta jatkoimme Dozemanin kautta
osavaltion pääkaupunkiin Helenaan.
Downtownin lisäksi tutustuimme Montanan State
Capitoliin ja Pyhän Helenan katedraaliin. Kaksi Montanan
piirikuntapääkaupunkia ennen osavaltion pääkaupunkia Helenaa. Livingstonin
rautatiemuseo ja Bozemanin Downtownin Main Street.
Seuraavan yön vietimme Swan Lakessa samannimisen
järven rannalla. Laughing Horse Lodgen
pihapiirissä vilistelivät pikkuoravat ja lentelivät monet linnut. Idyllisen
lännenkylän Ovandon kahvila sulki ovensa nenämme edestä, joten ajoimme Swan
Lakeen samannimisen järven rannalle. Alueen grillibaarissa palvelukin pelasi. Joutsenia emme
Swan Lakella nähneet, mutta pääskysiä edustivat amerikanpääsky, kelopääsky ja
haarapääsky. Montana
huipentuu pohjoisessa Glacierin
kansallispuistoon, joka muodostaa yhdessä Kanadan Albertan Waterton Lakesin kansallispuiston kanssa
UNESCOn maailman-perintökohteen, yhteisnimeltään Waterton-Glacierin kansainvälinen rauhanpuisto. Glacierin
kansallispuiston läpi johtavaa tietä ei vielä kesäkuun lopulla ollut avattu
koko matkaltaan, vaan puistoon piti tehdä kaksi eri matkaa, toinen länsiportin
ja toinen itäportin kautta. Keskipuistossa majailevat eläimet saivat näin
jatkaa talviuniaan kaikessa rauhassa. Ajoimme West
Glacierissa Lake Mc Donaldin rantaa seuraten Mc Donald Creekiä Avalanche
Creekille ja samaa tietä takaisin, sillä länsi- ja itäpuolen yhdistävää
tieosuutta ei ollut vielä talven jäljiltä avattu. Kalliovuortensiiseli
ja samettinärhi Mc Donald Lake Lodgen pihamaalla. Avalanche Creekissä tie itään
oli suljettu. Parituntia
pysähdyksineen vierähti ennen kuin olimme taas Glacierin kansallispuiston
portilla, nyt Saint Maryssä puiston itäisellä sisäänkäynnillä. Going-to-the-Sun
Roadin itäinen osa kulki Saint Mary Laken rantaa ja oli avoinna Jackson Glacier
Overlookille asti, jonka jälkeen piti taas palata samaa tietä takaisin. Glacierin
kansallispuiston itäinen portti Saint Maryssa, josta Going-to-the-Sun Road johti Saint
Mary Laken rantaa Jacksonin jäätikkömaisemiin. Saint Mary Lake
ja sen Wild Goose Island sekä Jacksonin jäätikkö Glacierin kansallispuiston itäosassa. Kesäkuun
lopun talviolosuhteiden vuoksi jouduimme vielä poistumaan vähäksi aikaa
Glacierin kansallispuiston alueelta, mutta palasimme sinne vielä kolmannen
kerran, kun ylitimme Kanadan rajan ja siirryimme Waterton Lakesin kansallispuistoon. Yhdessä nämä kahden maan
kansallispuistot muodostavat UNESCOn
maailmanperintölistalla olevan Waterton-Glacierin kansainvälisen
rauhanpuiston. Kansallispuistojen
välinen raja-asema Yhdysvaltojen Montanasta Kanadan Albertaan oli läheistä pääraja-asemaa rauhallisempi eikä jonoton
ylitysmuodollisuus kestänyt
passintarkastusta kauempaa.
Kanadan
puoleinen Waterton Lakesin
kansallispuisto on huomattavasti Yhdysvaltojen puolella olevaa pienempi,
mutta yhtä mielenkiintoinen, varsinkin kun se oli pääteiltään kokonaan auki.
Kansallispuiston monikollinen nimi johtuu siitä, että siellä on kolme Waterton -nimistä järveä, jotka
erotetaan toisistaan Ylä-, Ala- ja Keski-
etuliitteillä. Waterton
Lakesin kansallispuiston keskus on Waterton Village, jossa yövyimme Bear Mountain Motelissa. Aamulla kävimme
Waterton Heritage Centressä, jossa on
infon ja myymälän lisäksi myös pieni museo (kuva). Kylästä
lähtee teitä eri puolille puistoa. Näistä mielenkiintoisimmat reitit ovat Akamina Parkway (16 kilometriä yhteen
suuntaan), joka johti ainakin kesäkuun lopulla vielä jäiselle Cameron -järvelle sekä Red Rock Parkway (15 kilometriä yhteen
suuntaan), joka johtaa nimensä mukaan punakalliokanjonille.
Länsi-Kanadan ensimmäiset öljylöydöt tehtiin 1900-luvun alussa nykyisen kansallispuiston alueella. Discovery Wellin (1902) jäänteet ja muistomerkki sekä Cameron Creek ovat Akamina Parkwayn varrella. Discovery Wellin jäänteet ja muistomerkki, Cameron Creek ja punaista kukkaväriä entisillä öljymailla.Pian entisen öljykentän jälkeen Akamina Parkwayn reitillä tepasteli
karhuemo kolmen pentunsa kanssa. Se söi kaikessa rauhassa tienvarren voikukkia
välittämättä vähääkään tien reunaan jatkuvasti pysähtyvistä autoista. Vaikka
puuhun kiivenneet poikaset olivat eri puolilla autoja, kuin emo, ei se tuntunut
tätä haittaavan. Itse kuvasin auton avoimesta ikkunasta, mutta eräästä autosta
nousi kuvaaja ulos kaikkien ohjeiden vastaisesti. Hänen onnekseen
tämänkertainen emo oli kuitenkin tavanomaista huolettomampi pentujensa
turvallisuuden suhteen. Palatessamme Cameron-järveltä olivat karhut vielä
samoissa maisemissa. Silloin pari poikasista kiipesi
tienvarren puuhun kolmannen pysyessä tiiviisti emon rinnalla. Akamina Parkwaylta palattuamme
ajoimme Red Rock Parkwayn nimensä mukaisesti punaiselle Red Rock Canyonille. Punakanjonin lisäksi kävijöitä kiinnostivat
alueella asuvat hutteriitit. Waterton Lakesista jatkoimme pohjoiseen. Ennen Calgarya poikkesimme Head-Smashed-in Buffalo Jumpissa, joka
on intiaanien 10 000 vuotta vanha biisonien joukkotappopaikka. Eläimet ajettiin
laumoittain jyrkänteeltä rotkoon kuolemaan. Hengissä selvinneet lopetettiin
teurastajan toimesta. Tällainen teurastus oli yleistä intiaanien keskuudessa.
Tämä paikka on kaikista vastaavista parhaiten säilynyt ja siten liitetty
UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Jyrkänteen ja rotkon lisäksi paikalla on iso
opastuskeskus- ja museorakennus, jossa intiaanit esittelevät laajemminkin
kulttuuriaan. Tie vei karjankasvatusalueen
kautta Calgaryyn, joka on Albertan suurin ja Kanadan kolmanneksi suurin
kaupunki. Se tunnetaan myös vuoden 1998 talviolympialaisistaan.
Aluksi ajoimme Fort Calgarylle tai oikeastaan paikalle
jossa 1875 rakennettu linnoitus aikoinaan sijaitsi. Vuonna 1914 Fort Calgaryn
alue myytiin rautatieyhtiölle, joka purki linnoituksen rautatieterminaalin
alta. Fort Calgaryn alue ja naisten oikeuksia puolustava Famous Five Statue -veistosryhmä Olympic Plazalla. Linnoitukselta ajoimme
kaupungin keskustaan, jonka sykkivä sydän on Stephen Avenue -kävelykatu lukuisine katukahviloineen, ravintoloineen
ja ostoskeskuksineen. Stephen Avenuella on myös monenlaisia live-esityksiä. Calgaryn
eteläpuolista karjankasvatusaluetta. Calgaryn tunnus Calgary Tower ja Stephen
Avenue -kävelykatu katukahviloineen. Yöpaikan löysimme Calgary Northin Thriftlodgesta. Calgarystä länteen ovat Kalliovuoret. Muutamat kansallispuistot Albertan ja Brittiläisen Kolumbian rajan molemmin
puolin muodostavat yhdessä UNESCOn maailmanperintökohteen nimellä Kanadan Kalliovuorten puistot.
Pääkohteemme oli Albertan puoleinen Banffin
kansallispuisto, Kanadan ensimmäinen lajissaan (vuodesta 1885), jonka
keskus on Banffin kaupunki. Puiston
toinen turistikohde, johon tutustuimme, on Lake
Louise, jonka järven yli on mahtava näkymä Victorian jäätikölle. Näissä puiston turistikohteissa ovat massiiviset
hotellit Banff Springs Hotel (kuva)
ja Chateau Lake Louise (kuva).
Kanadan Kalliovuorten puistojen
maailmanperintökyltti ja vanhoja
junanvaunuja asemalla Banffin kansallispuiston Lake Louisessa. Amerikanhakki ja nuori lumivuohi Banffin kansallispuistossa. Banffin jälkeen ajoimme
Brittiläisen Kolumbian puoleisen Yohon
kansallispuistoon, jossa pysähdyimme sen keskuksessa Fieldissä. British Columbian rajalla Banffin
kansallispuisto muuttuu Yohon kansallispuistoksi, jonka
keskuspaikka on Field. Kansallispuiston jälkeen ajoimme Goldeniin, jossa majoituimme Golden Rimm Inniin.
Vuoristomaisemat eivät loppuneet Kalliovuoriin, vaan jatkuivat ajoittain Vancouveriin saakka. Trans-Canada Highway halkoo Columbian vuoristoon kuuluvien Kanadan Glacierin ja Mount Revelstoken kansallispuistojen läpi. Kansallispuistojen alueelle tultaessa oli kyltti, jossa kiellettiin niiden alueella pysähtyminen ilman puistomaksua. Mitään maksukoppeja ei kuitenkaan näkynyt, mikä ei kuitenkaan estänyt meitä pitämästä muutamia kuvaus- ja virkistystaukoja. Sateinen sää tosin heikensi näkymiä.
Trans-Canada
Highway halkoo Columbian vuoristoon kuuluvien Kanadan Glacierin ja Revelstoken
kansallispuistojen läpi. Glacierin
kansallispuiston Rogers Pass Discovery Centre. Glacierin kansallispuiston
rajanaapuri on Mount Revelstoken kansallispuisto. Puistojen jälkeen saavuimme Revelstoken kaupunkiin. Se on viehättävästi
entisöity Trans-Canada Highwayn ja Canadian Pacific Railwayn pysähdyspaikka
Columbia-joen molemmin puolin. Revelstoken
Main Street Cafe. / Crazy Creekin vesiputous ja Suspension Bridge./ Kanadan
asuntolaivapääkaupunki Sicamous Shuswap Laken rannalla. Seuraava kohteemme
jatkaessamme Trans-Canada Highwayta länteen oli Taftissa sijaitsevat Crazy
Creek Waterfall & Suspension Bridge. Crazy Creekin lomakeskuksen
tärkeimmät nähtävyydet ovat kolme kuumaa allasta, vesiputous ja 73 metrin
riippusilta. Matkalla pysähdyimme Three
Valley Laken Lookout Pointilla. Runsas 32 kilometriä Crazy
Creekistä lounaaseen sijaitseva Sicamous on kahden
järven rantakaupunki. Sen edustalla Mara
Lake laskee Shuswap Lakeen. Sicamousin
sanotaan olevan Kanadan asuntolaivapääkaupunki.
Okanaganin laakson Grindrodissa pysähdyimme kuvaamaan isojen lintujen elämää. Okanaganin
laakso. Taivaalla kaartelevat kalkkunakondori ja sääksi. Sääksi (eli
kalasääski) pesällään. Okanagan-järven rantaa
seuraavan tien eteläpäässä on Pentictonin kaupunki, jolla on
ihanteellinen sijainti kahden järven (Okanagan
Lake ja Skaha Lake) välissä,
joissa molemmissa on suositut uimarannat. Järvet yhdistää toisiinsa Okanagan River. Kaupungissa on useita
vanhoja laivoja, joista merkittävin on suurin Kanadassa jäljellä oleva
siipirataslaiva S.S. Sicamous
vuodelta 1914. Se toimii kulttuuriperintökohteena, museona ja hääpaikkana.
Kaupungin keskustassa on vapaapääsyinen Penticton
Rose Garden. Pentictonin ympäristössä Etelä-Okanaganissa
on useita viinitiloja. Okanagan-järven
uimarantaa Pentictonissa, panoraamaa Manning Parkin näköalapaikalta ja kalliovuortensiiseli Manning
Parkissa. Yöksi ajoimme Princetoniin,
jossa saimme huoneen Countryside Innistä.
Aamulla
pysähdyimme Manning
Parkissa (E. C. Manning Provincial Park) , joka on
yksi provinssin eniten vierailluista puistoista. Teimme luontokävelyn ja
tutustuimme Manning Park Resortin lomakeskukseen. Siellä kalliovuortensiiselit ja amerikanhakit
kilpailivat turistien heittämistä ruokapaloista, mikä tosin kylttien mukaan oli
kiellettyä. Täältä Vancouveriin oli matkaa vielä runsaat 200 kilometriä. Matkantekoa Vancouveriin Trans-Canada Highwaylla. Vancouveriin tulimme
uuden ja vanhan Port Mann Bridgen kautta, ensin rakentuvaa uutta siltaa ja
sitten vanhaa vuonna 1964 valmistunutta punaruskeaa siltaa. Uusi silta
valmistui lopullisesti puolitoista vuotta myöhemmin joulukuussa 2012. Vanha
silta purettiin vuonna 2015. 630 000
asukkaan Vancouver on Kanadan
kahdeksanneksi suurin kaupunki, mutta 2,5 miljoonan asukkaan Suur-Vancouver on Länsi-Kanadan
merkittävin väestökeskittymä ja koko maan kolmanneksi suurin suurkaupunkialue. Vancouverin
luonnonkaunis sijainti tekee siitä merkittävän matkailukohteen.
Vancouver oli tullut tutuksi edellisvuoden 2010 talviolympialaisten
pitopaikkana. Kaupungista levisi kuvia, joissa pilvenpiirtäjien takaa siinsivät
lumihuippuiset vuoret. Kesä-heinäkuun vaihteessa sama näkösuunta oli pettymys.
Lumet vuorten laelta olivat sulaneet, eikä ilmakaan ollut kovin kirkas.
Downtownin keskus
on kaupungin perustamispaikka Gastown
höyrykelloineen. Vuonna 1886 kaupunkioikeudet saanut Vancouver tuhoutui
tulipalossa samana vuonna. Tuhon jälkeen kaupunki sai nykyaikaisemman kaavan.
Gastownin tunnetuin maamerkki on vuonna 1977 rakennettu höyrykäyttöinen kello Cambie-
ja Water Streetin kulmassa. Vancouverin pääostoskatu on Robson Street, jolla hotellimmekin Robsonstrasse Hotel & Suites sattui
sijaitsemaan. Upeat näkymät kaupungin pilvenpiirtäjien yli merelle ja vuorille
saa 169 metriä korkean neulamaisen Vancouver
Lookoutin huipulta. Vancouverin panoraamaa
Lookout-tornista ja Downtownin keskus ja kaupungin perustamispaikka Gastown viheltävine
höyrykelloineen . Toinen Vancouverin päivämme
osui Kanadan kansallispäivään. Sitä vietetään 1. heinäkuuta 1867 tapahtuneen
Kanadan itsenäistymisen kunniaksi. Edellisen kerran vietimme tätä Kanada-päivää vuonna 1998
ranskankielisen Quebecin
tärkeimmässä kaupungissa Montrealissa. Vancouverista Seattle Tacoman lentoasemalle Yhdysvaltojen
puolelle on vain 250 kilometriä. Tie oli kuitenkin ruuhkainen, sillä molempien
maiden kansalaisilla oli pitkä viikonloppu. Kanadalaiset viettivät
kansallispäiväänsä perjantaina ja yhdysvaltalaiset maanantaina, jolloin me
olimme jo kotimantereella. Seattlen sivuitse ajoimme yöksi Seattle Southin Tukwilaan, jossa majoituimme Hampton Inniin. Seuraavana iltapäivänä Delta Airlines lennätti meidät Amsterdamiin ja KLM Helsinkiin. Takaisin
Yhdysvaltoihin / Seattlen torneja kehätieltä ennen Seattle-Tacoman
lentokenttää, josta vielä näkymät Mount Rainierille./ Deltalla takaisin
kotiunioniin. Maileja Chevrolet Cruzen mittariin kertyi 3
350, kilometrejä 5 391. Pacific Northwestin ajoreitti 2011. Google Maps elää tässä ja nyt eikä suostu merkitsemään mm. Grand Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistojen läpi vievää reittiä, joka oli suljettuna vielä maaliskuussa. Reitti piti merkitä karttaan käsin. Kaikilta muiltakaan osin kartta ei vastaa tarkalleen ajamiamme reittejä. Vielä maaliskuussa suljettuina ovat myös tiet 40 ja 17/6 joka johtaa kansallispuistojen läpi Kanadaan. Suljettuna ovat toistaiseksi myös lähes kaikki kansallispuistoissa ajamamme reitit. Tarkemmin reittimme (aukkoineen) osoitteessa: https://www.google.com/maps/d/u/0/edit?mid=17lkfZdn9cOxNMzJqB-KhdRGB-8yoHIM&ll=46.411249285370786%2C-118.12022072556462&z=7 Matkan
kuvat kansiossa LUOTEIS-AMERIKKA 2011 Teksti ja kuvat Sakari Niemi
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti