USA ROUTE 66 - ÄITITIETÄ CHICAGOSTA LÄNTEEN (2009)

Route 66 rekvisiittaa Seligmanissa Arizonassa ja Monument Valleyn villin lännen maisemaa Utahissa.

USA ROUTE 66 - ÄITITIETÄ CHICAGOSTA LÄNTEEN

 

1920-luvun lopulla valmistuneella valtatie 66:lla oli suuri merkitys lännen asuttamisessa. 2 448 mailia (3940 km) pitkä tie johti Chicagosta kahdeksan osavaltion läpi Los Angelesiin ja Santa Monican rannalle. Sen merkitys alkoi vähetä 2. maailmansodan jälkeen, kun Yhdysvallat yhtenä Saksan miehittäjävaltioista ihastui siellä olleisiin nelikaistaisiin autobaanoihin. 1985 lopetun tien nostalgia heräsi seuraavan vuosikymmenen alussa. Sitä olivat pitäneet yllä niin John Steinbeckin Vihan Hedelmät (1940), Bobby Troupin laulu Get Your Kicks On Route 66 (1946), kuin 1960-luvulla meilläkin esitetty TV-sarja Valtatie 66. Tietä on kuljettu myös lukuisissa elokuvissa, kuten Easy Riderissa ja Roadrunner 66:ssa. Nyt tien linjaa seuraten ja jäljellä olevia pätkiä pitkin tehdään nostalgiamatkoja.

Olimme varanneet aikaa Yhdysvaltain matkaamme vajaat kolme viikkoa, josta kaksi vuokra-autolla ajoon klassista Valtatie 66:tta seuraten, ei kuitenkaan orjallisesti. Tien ulkopuolella oli monia kiinnostavia luonto- ja kulttuurikohteita, jotka aiheuttivat joskus suuriakin poikkeamia reitiltä. Maileja mittariin kertyi 3 307, josta siis syrjähyppyjen aiheuttama lisä oli 1 550 km.

Amsterdamista Yhdysvaltoihin. Amsterdamista KLM:n Jumbo Jetin siivin islantilaismaisemien yli Yhdysvaltoihin, jossa eka laskeutuminen sateen sulkeman Chicagon sijaan Wisconsinin Milwaukeen, joka sekin Michiganjärven rannalla.

Illinois

Route 66:n lähtöpiste on Chicago. Kaupunkiin tutustumista varten varasimme tulopäivää seuraavan päivän. Koska kaupunki on pilvenpiirtäjien alkukoti, aloitimme siihen tutustumisen korkealta. Kaupungin lukuisista näköalatorneista valitsimme hotelliamme lähinnä olevan John Hancock Observatoryn, jonka huipulta sai hyvän kuvan kaupungista ja Michigan-järvestä. Ilman jälkeen tutustuimme Chicagoon vedestä. Osallistuimme arkkitehtuuriristeilylle Chicago-joella. Kun risteilyopas kuuli meidän olevan Suomesta, esitteli hän ylpeänä koko joukolle Eliel Saarisen suunnitteleman rakennuksen. Tiiviin päivän päätteeksi nautimme Millenium Parkissa klassisen musiikin ilmaiskonsertista.

Chicago Illinois. Chicagon Michiganjärven uimarantaa ja koko perheen piknik-konsertti Millenium Parkissa. Chicagon torneja ja Michiganjärvi ylhäältä John Hancock Observatorysta ja torneja alhaalta Chicago-joelta.

Autovuokraamo oli luvannut automme vasta klo 11 seuraavana aamuna. Meille osoitettu Chevrolet kieltäytyi kuitenkin yhteistyöstä ja saimmekin sen vierustoverin Dodge Caliberin. Amerikkalaiseen tapaan se sai lempinimekseen Ruma Ankanpoikanen. Tässä  menetimme tunnin kallista aikaa. Muutenkin paikallisagentille oli tullut laskuvirhe, sillä seuraavaksi yöksi piti ajaa lähes 500 kilometrin matka St Louisiin Missouriin. Edellisenä päivänä tavatessamme hän oli illinoislaisena jakanut tietoa ja esitteitä lukuisista kotivaltionsa mielenkiintoisista paikoista. Sääli, sillä nähtävää ja kuvattavaa olisi todella riittänyt. Jouduimme kuitenkin ajamaan moottoritietä, sillä silloinkin aikataulumme salli vain yhden kohteen. Valitsimme Illinoisin pääkaupungin ja Abraham Lincolnin kotikaupungin Springfieldin, varsinkin kun sattui olemaan hänen 200-vuotis juhlavuotensa, joka kaupungissa näkyikin. Ensikosketuksen äititiehen saimme Mc Leanissa huoltoaseman museokaupassa.

Springfield Illinois. Pääkaupunki Springfieldissä juhlittiin 200 vuotiasta Abraham Lincolnia. Hänen kotitalonsa ja nykynaapuri perinneasussa. Itse hän poseeraa State Capitolin edustalla. Lincolnin presidentillinen kirjasto.

Seuraavana päivänä tutustuimme intiaanien muinaiseen kaupunkiin Cahokiaan, joka kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Illinoisin historiaa. Route 66 McLean ja Cahokia.Valtatie 66 laskee historiaansa vuosikymmenissä, mutta Cahokian muinaisella intiaanikaupungilla on ikää jo tuhat vuotta. Maailmanperintökohde Cahokian Monks Mound ja opastuskeskuksen lavastusta.

Missouri

Illinoisin ja Missourin rajana on Mississippijoki. Sen ylittää yksi Route 66:n tunnetuimmista silloista, McKinley Bridge, joka on vastikään uudelleenavattu liikenteelle. St.Louisin kaupungin tunnus ja maamerkki on valtava kaari, Eero Saarisen suunnittelema Lännen portti. 

Saint Louis. Missouri. St.Louisin ylle kohoava Eero Saarisen suunnittelema Lännen portti näkyy kaikkialle kaupungissa. St.Louisin puistoissa viihtyivät myös monet linnut, kuten punarintarastas ja punaolkaturpiaali.

Mississippi. Route 66:n Mc Kinley Bridge Mississippijoen yli Illinoisista Missouriin on uudelleen avattu autoliikenteelle. Siipirataslaiva Mississipillä St.Louisissa. Springfield Missouri Missourin Springfieldin kaupungintalo ja omakotiasutusta kirkolle. Kaupungin rajalla saa varmuuden, että on oikealla tiellä.

Yhdysvalloissa ei ole tuhlattu aikaa uusien paikannimien keksimiseen. Sieltä löytyy niin Helsinki kuin Moskovakin. Yleisin paikannimi on kuitenkin Springfield. Se on niin yleinen, että siitä on tullut epämääräisen paikan yleisnimi. Yöksi ajoimme Missourin Springfieldiin.

Vasta kolmantena ajopäivänä pääsimme todenteolla Route 66:n tunnelmaan. Ash Grovessa pysähdyimme Gary Turnerin huoltoasema- ja korjaamomuseossa. Hän esitteli innoissaan tien historiaa esinein ja kuvin ja neuvoi lähistöllä olevia R66-kohteita, vanhoja huoltoasemia ja siltoja.  
http://garysgayparita.com/  https://www.facebook.com/groups/221539858355

Gary Turnerin huoltoasema- ja korjaamomuseo Ash Grovessa. Korjaamolla otetaan myös poliittista kantaa, ehkä Naisen työ -veistoskin ottaa kantaa puolesta tai vastaan.

Ennen Kansasia poikkesimme vielä Jasper Countyn hallintokaupunki Carthagessa ja Webb Cityssä.

Jasper Countyn sotaisaa historiaa. Piirikunnan oikeustalo sisällissodan taistelukentällä Carthagessa II maailmansodan tykki ja Rukoilevat kädet Webb Cityssä.

Kansas 

Vanha Valtatie 66 teki pienen koukkauksen Kansasin puolelle. Galenan entisessä kaivoskaupungissa on vanhassa huoltamossa 4 Women on the Route 66 -niminen museo ja myymälä, jossa yksi leideistä innostui kertomaan Kansasin osuudesta maineikkaan tien historiassa. http://www.kansastravel.org/4womenontheroute.htm

Kansasissa tie pysyi koko ajan R66-nimisenä. Tien seuraaja ei enää kulkenutkaan osavaltion kautta. Kansasin toinen R66-kaupunki on entinen karjakaupunki Baxter Springs. Osavaltion tunnetuin muisto näiltä ajoilta on Brush Creekin ylittävä March Rainbow Arch-silta.

Kansas. Neljän naisen R66 -museo ja kauppa Galenassa pihallaan yksi Autot-elokuvan tähdistä. Yksi leideistä esitteli innoissaan Kansasin osuutta kuuluisalla tiellä, jonka pituus osavaltiossa tosin oli aika lyhyt. Kerran kukoistaneet kaivoskaupunki Galena ja karjakaupunki Baxter Springs. Tien merkittävin muisto Kansasissa on Brush Creekin ylittävä March Rainbow Arch -silta.

Oklahoma

Kansasista tie johti Ottawa Countyn hallintokaupunkiin Miamiin Oklahomassa. (Yhdysvalloissahan paikannimien kierrätys on maan tapa.) Illan alkaessa hämärtää piti taas siirtyä moottoritielle, sillä seuraava majapaikka oli Oklahoma Cityssä. Näin tutustuminen Oklahoman toiseksi suurinpaan kaupunkiin Tulsaan, jossa sielläkin on useita Valtatie 66:een liittyviä muistoja, jäi seuraavaan kertaan. 

Pääkaupunki Oklahoma Cityssä tutustuimme yliopistokampukseen ja State Capitolin alueeseen historiakeskuksineen. Alueella oli useita intiaanitaiteen veistoksia. Paahtavassa helteessä jätimme Downtownin väliin. 

Oklahoma. Oklahoman Miamin Coleman -teatteri kuuluu maan historiallisesti merkittävien paikkojen luetteloon (National Register of Historical Places). Reitti on täynnä merkittäviä siltoja myös Oklahomassa. Tässä Verdigris -joen ylittävät kaksoissillat Felix ja Oscar, taaempana rautatiesilta. Oklahoma State Capitolin edessä oleva Allan Houserin (Haozous) veistos As Long as the Water Flow on kunnianosoitus alkuperäiskansalle. Pääkaupungin yliopisto Oklahoma Cityssä. 

Täältä länteen oli vanhaa 66-tietä jäljellä jonkin matkaa, kunnes se yhtyi nykyiseen Interstate 40:een. Pysähdyimme Canadian Countyn hallintokaupunki El Renossa ja kävimme sen vanhalla linnoituksella. Hydron pikkukaupungissa piti Äititien äidiksi kutsuttu Lucille Hamon huoltoasemaa ja motellia. Paikka oli jäljellä, mutta näytti kovin sulkinaiselta.

Weatherfordissa on avaruus- ja ilmailumuseo sekä tuulienergiakeskus. Maisema kaupungista länteen onkin yhtä tuulimyllymerta. Tykkejä ja sotamuistomerkkejä alueella oli kyllästymiseen asti.

El Renon entinen intiaanisotien linnake ja II maailmansodan sotavankileiri sekä Lucillen motellihuoltamo Hydrossa. Tie 66 Oklahoma Citystä länteen. Tuulimyllyn valtava siipi Weatherfordissa menettää paljon koostaan pyöriessään tuulivoimapuistossa.

Oklahomaa pidetään Tie 66:n syntypaikkana. Clintonissa oleva Oklahoma Route 66 Museum oli hyvin monipuolinen ja jäi meille ainoaksi viralliseksi tietä koskevaksi museoksi, vaikka niitä olikin useissa osavaltioissa, sillä niillä oli varsin lyhyet aukioloajat. Täältä jatkoimme yöksi Texasin Amarilloon.

Länsi-Oklahomassa vanha tie 66 kulkee rinnan uuden Interstate 40 kanssa. Oklahoma Route 66 Museum Clintonissa. Itselle nostalgisin esine oli alkuperäinen VW Kleinbus, jollainen kerran itselläkin oli. Sen jälkeen on tullut ympäri Eurooppaa ajettua loppuun useampikin sen uudempi versio.

Texas 

Amarillo on Texasin tärkein kaupunki vanhan Route 66:n varrella. Sen 6th Streetin varrella on helppo eläytyä vuosikymmenten takaiseen aikaan. 

Amarillo Texas. Ruma Ankanpoikanen valmiina Valtatie 66:n Texasin osuudelle. Amarillon 6th Street on osa tätä legendaarista tietä, jolla myös lännen tarinoista tuttu Texasin yksinäisen tähden lippu liehui.

Texasissa on yksi tämän tien tunnetuimmista kohteista, Cadillac Ranch. Siellä on kymmenen eri ikäistä Cadillacia rivissä nokat hiekkaan upotettuina. Ihmiset saapuvat tänne perhekunnittain muovipussi täynnä spraymaaleja, joilla he jättävät oman jälkensä autovanhuksiin. 

Texasin Cadillac Ranch. Kymmenen Cadillacia mäkistarttiasennossa. Minäkin olin täällä! todistavat monet suihkeella tai ainakin kynällä.

Matka jatkui maatalousmaisemissa Oldham Countyn hallintokaupunki Vegaan, jossa oli sekä restauroituja, että sitä odottavia Valtatie 66:n kohteita. Siellä tämä tie myös yllättäen päättyi löytyäkseen kuitenkin taas jostain.

Texasin eläimistöä. Pihvikarjaa ahtaassa aitauksessa ja vapautensa säilyttänyt amerikantylli. Pohjois-Texasin maatalous ei ole vain pihvikarjan kasvatusta.

Route 66:n keskipiste on Adrianissa Texasissa. Siitä on luonnollisesti muodostunut suosittu pysähdyspaikka. 

Vegan kaupungin laidalla vanha Valtatie 66 yllättäen päättyi aitaan. Valtatie 66:n puolivälistä Adrianissa on otettu kaikki irti kyltteineen sekä taukopaikkoineen ja museoineen.

Restauroitu Magnolia Station Vegassa. Nelikaistainen Interstate 40 vie nykyliikenteen Uuteen Meksikoon. Vanhan Valtatie 66:n varteen jäänyt Glenrio on saanut sen tylysti kokea. Ensimmäinen/viimeinen motelli Texasissa ei enää houkuttele matkailijoita eikä ränsistynyt Texacon huoltoasema enää täytä Pontiacin tankkia. Tuskin se silti enää pelkällä tankkauksella liikkuisikaan.

Vanhan tien rappiotila oli pahimmillaan nähtävissä Uuden Meksikon rajalla olleessa Glenrion aavekaupungissa. Ränsistyneen rakennuksen kyltin jäljellä olevista paloista saattoi lukea sen olleen aikoinaan ensimmäinen tai viimeinen motelli Texasista, riippuen kummalla puolella sitä oli.

Uudessa Meksikossa Vanha 66 -tie vei Quayn piirikunnassa San Jonin kylän ja hallintokaupunki Tucumcarin kautta. Tie Santa Festä Taosiin seurailee Rio Grandea, joka ei vielä tässä ole kovin grande.

Uusi Meksiko 

Tien varrella siellä täällä oli ränsistyneitä entisiä motelleja ja huoltoasemia, joiden pihoilla ruostui kerran niin loistokkaita jenkkirautoja. Uuden Meksikon ensimmäinen kaupunki oli Quay Countyn hallintokaupunki Tucumcari, jossa sen kautta kulkeneen Route 66:n nostalgiaa näkyi. Kahdeksi seuraavaksi yöksi saavuimme osavaltion pääkaupunkiin Santa Fehen.

Seuraavana päivänä loittonimme 66 -tiestä pohjoiseen. Ajoimme Rio Grandea seuraillen Taosiin, jossa on hyvin säilynyt ja edelleen asuttu pueblointiaanien kylä, Taos Pueblo, joka on päässyt myös UNESCO:n maailmaperintölistalle. 

Nyky-Taos on oman piirikuntansa (Taos County) hallintopaikka. Kaupungissa asusteli aikoinaan myös lännensankari Kit Carson, jonka kotitalo on museona.

Tien varren nostalgiaa; intiaanitiipiitä ja vanha huoltamo vanhoine autoineen ja muine esineineen. Taos. Plaza Taos on espanjalaisten 400 vuotta sitten perustaman Taosin keskuspuisto. Kit Carsonin kotimuseo kuuluu maan historiallisesti merkittävien paikkojen luetteloon.

Taos Pueblo on tuhat vuotta vanha, edelleen asuttu intiaanikylä mailin päässä Taosin kaupungista. Kolumbus ei kuulu kylän sankareihin.

Santa Fen kaupunki on erittäin mielenkiintoinen. Siitä ei ensiksSanta Fen kaupunki on erittäin mielenkiintoinen. Siitä ei ensiksi tule mieleen yhdysvaltalai-nen kaupunki, vaan tunnelma on enemmänkin latinalaisamerikkalainen. Kaupungissa on myös intiaanikulttuuri vahvasti esillä. Kuvernöörin palatsin arkaadissa intiaanit myyvät kä-sityötuotteitaan. Kaupungissa on Yhdysvaltain vanhin talo ja vanhin kirkko. 

Santa Fen keskustaa katedraalilta. 400-vuotias San Miguel Mission on Yhdysvaltain vanhin kirkko. Intiaanien Santa Fe. Intiaaninaisen patsas katedraalin edessä, intiaanimarkkinaa ja intiaanitaiteen museo.

Iltapäivällä saavuimme osavaltion suurimpaan kaupunkiin Albuquerqueen, jonka meksikolaistyyliseen vanhaan kaupunkiin ehdimme vielä illalla tutustua. 

Albuquerquen vanhan kaupungin ilme ja kulttuuri on meksikolainen, pihapunavarpunen kait lähinnä  yleisamerikkalainen. Route 66 Downtownin Central Avenuelta länteen Rio Granden yli.

Aamulla kävimme Indian Pueblo Cultural Centressä, jossa saiAamulla kävimme Indian Pueblo Cultural Centressä, jossa saimme nauttia Laguna 

Pueblon intiaanien tanssiesityksestä. Sen jälkeen ajoimme Downtowniin, jossa pääsimme taas Route 66 -nostalgiaan, sillä sen Central Avenue oli osa tätä maineikasta tietä. Ajoim-me sitä pitkin kaupungista ulos ja yli Rio Granden, kunnes se yhtyi taas nykyiseen Intersta-te 40:een. Matkalla poikkesimme intiaanitanssijoiden Laguna Puebloon, joka ei kuitenkaan ollut Taos Pueblon kaltainen turistikohde. Viimeinen R66 -kohde Uudessa Meksikossa oli McKinley Countyn hallintokaupunki Gallup, jossa näimme myös matkamme ainoan mos-keijan. Kaupungin tunnetuin rakennus on monista elokuvista tuttu El Rancho -hotelli. Täällä erkanimme matkamme nimikkotiestä ja sen seuraajasta suunnaten kulkumme pohjoisemmaksi. 

Laguna Pueblon kylän intiaanien tanssiesitys Pueblo Cultural Centressä Albuquerquessa. Albuquerquessa tanssineiden intiaaninuorten kotikylä Laguna Pueblo ja Valtatie 66:n kuuluisa hotelli El Rancho Gallupissa. Sen huoneet on nimetty siellä asuneiden filmitähtien mukaan.

Arizona ja syrjähyppy Utahiin

Arizonassa tulimme puoliautonomisen Navajo Nationin pääkaupunkiin Window Rockiin, navajoksi Tségháhoodzání. Sen maamerkki on aikojen kuluessa kallioon kovertunut pyö-reä reikä. Siellä on navajojen hallintokeskus ja muistomerkki 2. maailmansodassa menes-tyksekkäästi käytetystä navajokoodista.

Navajo Nation Arizona. Arizonassa tultiin navajointiaanien maille. Virasto ja navajokoodin muistomerkki Window Rockissa. Window Rockin tunnusaukko ja Navajo Nation Council Chambers, heimoparlamentti.

Täältä suuntasimme suoraan pohjoiseen. Apachen ja Navajon piirikuntien reservaattien monet kylät olivat melko ankeita ja verkkoaitojen takana. Pian eteemme avautui Monu-ment Valley, jonka punaiseen hiekka-autiomaahan eroosio on muovannut mielikuvituksel-lisia kivipaasia. Auringonlasku tehosti punavaikutelmaa. Ilta oli jo pimentynyt, kun pääsimme majapaikkaamme Kayentaan.

Navajoreservaatin ja Monument Valleyn Arizona. Navajoreservaatin kolkompaa puolta. Auringonlaskun punaamaa Monument Valleyta Arizonan puolella. Monument Valleyn elollista luontoa edustavat juoksijalisko ja parittelevat korpit.

Seuraavana päivänä tutustuimme tarkemmin Arizonan ja Utahin rajan molemmin puolin olevaan monumentaalilaaksoon. Merkittävimmät ja lännen elokuvista tutut muodostelmat ovat Utahin San Juan Countyssa, joka on muuten yksi Yhdysvaltain neljästä samannimi-sestä piirikunnasta.

Monument Valleykin on navajojen maata, Monument Valleyn John Ford´s Point Utahissa on tullut moniin suomalaisiinkin olohuoneisiin lukuisten lännenleffojen myötä. Sen maamerkkeihin kuuluu myös Kolme sisarusta. 17 mailia punahiekkateillä näkyi myös autossa.

Takaisin etelään ajaessamme poikkesimme Navajo National Monumentilla. Kanjonissa on ikivanhoja asumuksia ja kalliopiirroksia. Matka etelään jatkui hopi- ja navajoreservaattien läpi Holbrookiin. 

ARIZONA. Navajo National Monumentin kanjonimaisemaa ja ikivanha luola-asumus. Kykotsmovin kylä hopireservaatissa. Kylässä kokoontuu myös hopien heimoparlamentti. Illan jo pimettyä palasimme Holbrookissa taas moottoreiden maailmaan.

Holbrook on Navajo Countyn (eri kuin autonominen Navajo NaHolbrook on Navajo Countyn (eri kuin autonominen Navajo Nation) pääkaupunki ja merkittävä vanhan 66-tien etappi. Aamulla tutustuimme kaupunkiin, vanhassa oikeustalossa olevaan museoon ja Route 66 -kohteisiin. Mielenkiintoisin näistä oli Wigwam Motel, jossa tiipiin muotoisten huoneiden lisäksi on piha täynnä 1950-luvun nostalgia-autoja. 

Holbrookin Joe & Aggie´s Cafe ja suosittu Wigwam Motel, jonka asiakkaista monet, ainakin autoista päätellen ovat jääneet pitemmäksikin aikaa.

Holbrookista otimme takapakkia ja suuntasimme vaihteeksi itään Petrified Forestin kansallispuistoon, joka on saanut nimensä kivettyneistä puista. Puistoon kuuluu myös monivärisen maiseman Painted Desert. Suuntamme oli kuitenkin länteen, joten täyskäännös ja samaa tietä takaisin Holbrookin sivuitse.

Navajo Countyn vanha oikeustalo Holbrookissa on nyt museona. Sen vankila ei houkutellut pitempään visiittiin. Porttipylväät ovat läheisestä kivettyneestä metsästä. Petrified Forestin kansallispuiston kalliopiirroksia, hanka-antilooppi ja puistonvartijat.

Petrified Forestin kansallispuiston kivettyneitä puita ja Painted Desertin moniväristä maisemaa.

Arizonan kolmanneksi suurimman kaupungin Flagstaffin Arizonan kolmanneksi suurimman kaupungin Flagstaffin R66-maamerkeistä tunnetuin lienee kantrimusiikin mekka Museum Club. Kaupunki tunnetaan myös Lowellin tähtitornista. Täältä suunnattiin taas vaihteeksi pohjoiseen, nyt Grand Canoynille parin yön yli. 

Coconino Countyn pääkaupungin Flagstaffin tunnetuin R66 -kohde on the Museum Club. Lowellin tähtitornin Rotunda Mars Hillin kampuksella, josta on panoraamanäkymä Flagstaffin kaupunkiin.

Pakollinen pysähdys oli Jack Rabbit Trading Post St.JosepPakollinen pysähdys oli Jack Rabbit Trading Post St.Josephissa, sillä sen jänishahmosta on tullut yksi Route 66:n tunnuksista.

Jackrabit Trading Postin tunnettu jänistunnus. Kauppa-asemalla on myös museohuone. Tusayan on eteläinen portti ja lähtökohta Grand Canyonin kansallispuistoon.

Grand Canoyn on yksi maailman tunnetuimmista luontokoGrand Canoyn on yksi maailman tunnetuimmista luontokohteista, joten sillä on itseoikeutettu sijansa myös UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Meille täältä alkoi kerran menetettyjen kuvien takaisinhankinta. Kymmenen vuotta aiemmin maailmanympärimatkallamme hajosi ykköskamerani suljin. Se jatkoi kuitenkin kuvaamista kuin mitään ei olisi tapahtunut San Franciscon liepeille saakka. Kun se lakkasi toimimasta otin kakkoskamerani käyttöön ja kuvaukset jatkuivat. Fimikamera-aikaa kun elettiin, paljastui katkera totuus vasta kotona. Kuvat kymmenissä filmirullissa olivat rikkinäisen sulkimen estäessä valottuneet vain pieneltä osin. Silloin ajoimme lähes samaa reittiä Los Angelesista Grand Canyonille, joten kuvauskohteetkin olivat jo mielessä.

Grand Canyonin South Rimin mykistävää maisemaa. Perinteisessä hopitalossa toimii matkamuistomyymälä. Puistonvartija.

GrandCanyonineläimiä:kalifornianpensasnärhi,kalliosiiseli,pikkumaaorava/pikkutikutaku (Pikkutikutaku on Suomen nisäkäsnimistötoimikunnan epäonnistunut esitys maaoravan uudeksi nimeksi), mustahäntäkauriit ja vapitit eli kanadanhirvet.

Arizonassa oli Grand Canyonin jälkeenkin niin R66 -tiehen, kuin muuhunkin liikkumiseen liittyviä nostalgiakohteita usealla paikkakunnalla. Vallessa muistellaan yläilmoja, sillä siellä on Planes of Fame -ilmailumuseo. Williamsissa voi poiketa vaikka Cruiser´s Cafe 66:ssa ja tutustua vanhoihin Grand Canyonin radan juniin. Ash Forkissa tie kulkee pätkän alkuperäisellä paikallaan ja katse kohdistuu muutamaan kuin aikanaan tien varteen unohtuneeseen autovanhukseen. Seligmanista alkaa pitkä 66 mailin osuus vanhaa tietä. Kaupunki onkin lavastettu vanhaan R66 -asuun. Vastaava lavastusta löytyi myös Hackberryssä.

Valle. Vallen ilmailumuseon sota- ja siviilikoneita. Williams. Grand Canyonin rautateiden höyryveturi ja Cruiser´s Cafe 66 Williamsissa.

Ash Fork. Välillä erillään ja välillä taas yhtyen tiet vievät länteen. Vanhan tien varrelle jääneessä Ash Forkissa aika näyttää pysähtyneen (tai ainakin autot).

Seligman. Seligman ansaitsee lavastuksen ekapalkinnon koko matkamme kohteiden joukossa.

Truxton. Ruokailuun valitsimme hiljan restauroidun Frontier-motellin ravintolan Truxtonissa. Se on tunnettu pitäjänsä Mildredin kotitekoisista piiraista. Hackberry. Hackberry General Storessa Corvetteineen päästiin vanhan 1960-luvun TV-sarjan nostalgiaan. Paikka esiin-tyi myös elokuvissa Easy Rider ja Roadhouse 66. Valitettavasti myymälä ja museo oli saapuessamme jo suljettu siltä päivältä.

Mohave Countyn pääkaupunki Kingman mainostaa oleMoMohave Countyn pääkaupunki Kingman mainostaa olevansa historiallisen Route 66:n sydän. Kaupungissa on Arizonan Route 66 -museo, joka kaupunkiin saapuessamme oli valitettavasti jo sulki.

Kingman. Mohave Countyn pääkaupunki toivottaa tervetulleeksi Route 66:n hengessä. Arizonan Route 66 -museo on Kingmanin Powerhousessa. Puistossa kadun toisella puolella on saanut sijansa vanha Santa Fen höyryveturi.

Fuusion myötä syntynyt rautatieyhtiö BNSF jatkaa vanhan Santa Fe-yhtiön perinnettä, tässä Los Angelesista Chicagon suuntaan vanhan Valtatie 66:n rinnalla. Hooverin pato. Coloradojoki Arizonan ja Nevadan rajalla, jossa on myös tunnettu Hooverin pato, joka tuottaa sähkön Las Vegasin valomereen.

Syrjähyppy Nevadaan

Vanha Route 66 ei kulkenut Nevadan osavaltiossa. Noudatimme kuitenkin kymmenen vuoden takaista reittiämme Las Vegasin kautta. Arizonan ja Nevadan rajalla Coloradojo-essa on Hooverin pato, Yhdysvaltain tunnetuin lajissaan 1920-30 -lukujen taitteesta. 

Kasinokaupunki Las Vegas on oma maailmansa, josta ollaan montaa mieltä. Se nousi kukoistukseensa lähinnä mafian voimin, jonka vaikutus on vähentynyt vasta viime aikoina.  Majoittuminen ja ateriointi kaupungissa on melko edullista, jotta rahaa jäisi enemmän pelaamiseen. Las Vegas Stripin varrella sijaitsevat tunnetuimmat mielikuvitusluomukset, joiden esikuvat tulevat eri puolilta maailmaa. Downtown on perinteisempi yhdysvaltalaiskaupunki ja monille tuntemattomampaan kaupungin varhaiseen historiaan voi tutustua mormonilinnakkeen museossa.  

Las Vegas Stripin plagiaatiota ja kasinohotelli Circus Circus, molempien matkojemme majoittaja. Kasinoiden salit ovat lähinnä täynnä peliautomaatteja, mutta pokeripöytiäkin löytyy.

Las Vegasin Downtown järjestyksenvalvojineen ja museoitu mormonilinnake sen laidalla. Mohaven autiomaa Kaliforniassa. Interstate 15 halkoo Itä-Kaliforniassa Mohaven autiomaata.

Osavaltiolainsäädännön nojalla Nevadassa on kasinoita kaikkiOsavaltiolainsäädännön nojalla Nevadassa on kasinoita kaikkialla. Las Vegasista lähdet-tyämme pysähdyimme vielä Jeanissa edulliselle aamiaiselle kasinohotelli Gold Striken ra-vintolassa, jonne johdettiin pelisalin kautta, jos vaikka pelihimot siinä heräisivät. Nevada jäi kuitenkin tälläkin kertaa ilman pelirahojamme.

Kalifornia

Interstate 15 johti Mohaven autiomaan läpi. Saavuimme parhaaseen aukioloaikaan Ghost Town Calicoon. Viimeksi päinvastaiseen suuntaan ajaessamme saavuimme sinne vasta, kun se oli jo virallisesti suljettu. 

Calicon entinen kaivoskaupunki elää nyt turisteista, joita koulun opettajakin oppilaiden sijasta odottelee. Barstow. Taas historiallisella 66-tiellä, Route 66 Motel ja jättilippu Barstowissa näin Yhdysvaltain kansallispäivänä. Muuta kansallispäivään liittyvää emme Las Vegasin ja Los Angelesin välillä havainneetkaan. Saattaa olla, lippu liehuu yhtä isona kaikkina muinakin päivinä.

Vanhan Route 66:n tähänastinen korvaaja Interstate 40 päättyy Barstowissa yhtyen Las Vegasista Los Angelesiin vievään Interstate 15:een. Kaupungissa eroaa myös viimeinen ajamamme 38 mailin osuus vanhaa 66 -tietä Victorvilleen, jossa on Kalifornian Route 66-museo. Tämäkin museo oli ehtinyt sulkeutua ennen kaupunkiin saapumistamme.   

Valtatie 66:n viimeinen ajamamme osuus Barstowin ja Oro Granden välillä. Oro Grandessa on valtava Route 66- henkinen antiikkiliike. Tuskin tällä Route 66 -junalla sentään maantietä on ajeltu. Mojave River Bridge ennen Victorvilleä. Kalifornian Route 66 Museum odottelee suljettuna seuraavaa aukioloaikaansa Victorvillessä. Vanhan kaupungin Route 66 portista vielä hetkeksi teematiellemme.

Victorvillessä vanha Route 66 yhtyy uuteen I15-tiehen, joka johtaa San Bernadinoon, josta olisi voinut jatkaa vanhaa 66:ta Los Angelesiin. Aika ei kuitenkaan antanut myötä, vaan ajoimme pienempää tietä suoraan Los Angelesin Hollywoodiin, jossa motellimme odotti.

 Seuraavana aamuna ajelimme Hollywoodin kukkuloilla, jossa tunnettu jättikyltti sijaitsee. Sieltä sitten Los Angelesin Downtowniin, jonne Ruma Ankanpoikanen haikeana palautettiin. Ei sen rumuuskaan enää haitannut. Kaupungissa oli aika päivittää vuosikymmen sitten vahingoittuneina syntyneet kuvat.

Kielletty Los Angeles: Los Angelesin Pershing Square, jossa poliisin mukaan järjestelmäkameralla kuvaaminen on kielletty. Hänen mukaansa sallittuja ovat vain kompakti- ja kännykkäkamerat. Tiukempaa kuin Pohjois-Koreassa. Kuvauskiellon syynä saattavat olla aukion läheisyydessä majailevat hyvinvointivaltion unohtamat kansalaiset, joiden kuvien ei haluta leviävän ympäri maailmaa. Henkilöpalvonnan Los Angeles: Palace-teatteri Broadwaylla kaipaa juuri kuollutta Michael Jacksonia, Walt Disney Consert Hall taas hehkuttaa Esa-Pekka Salosta.

Monikulttuurinen Los Angeles: Kaupungin perustamispaikalla El Pueblo de Los Angeles State Historic Parkissa kokoontuvat ja esiintyvät niin latinalaisamerikkalaiset, mustat, kuin intiaanitkin. Kiinalaisten oma Chinatown, jonka kautta kerran kulki myös legendaarisen Route 66:n varhaisin versio. Buddhalaistemppeli, jossa vanhempiaan odotteleva pikkutyttö poseerasi kokeneesti kameralle.

Viimeiset päivät kulutettiin Hollywoodissa lähinnä tarkkaillen elämää ympärillämme. Paikka tuntuu olevan monelle samanlainen elämän haaveen toteutuminen kuin Las Vegaskin. Michael Jacksonin muutama päivä aiemmin tapahtunut kuolema aiheutti hänen tähdellään Walk of Famella melkoisen faniryntäyksen kukkaseppeleineen ja kaipauskyltteineen. Paikalla tarvittiin myös poliisivartio. Kävimme nostalgiakäynnillä legendaarisessa Roosevelt-hotellissa, jonka sivusiivessä viime matkallamme asuimme. 

Paikasta ei liene epätietoisuutta. Tarkemmin sanottuna ollaan Hollywood Hillsillä. Autojen kaupungissa on myös toimiva metro mm. Downtownista Hollywoodiin. Vine Hollywoodin asema. Hollywood Boulevardia Mannin kiinalaiselle teatterille.

Hollywoodin Walk of Famella syntyy uusia tähtiä. Michael Jacksonin kuolema ruuhkautti hänen tähtensä. Käsi sopii filmitähden kädenjälkeen kuin kenkä Tuhkimon jalkaan, joten ripeästi elokuvastudioille. Koekuvauksia Hollywood Archilla. Pitäkääpä kiirettä, limusiini on jo lähdössä.

Hyvä yleiskuva monipuolisesta maasta

Pitkä ajomatka läpi lähes koko suuren maan antoi yleiskuvan tästä taloudellisesti ja kulttuurisesti vaihtelevasta maasta. Kuva poikkeaa jyrkästi television ja elokuvien antamasta ihannekuvasta. Ajo läpi intiaanireservaattien toi näyn, joka on kaukana amerikkalaisesta unelmasta. Suurkaupungeissa on paljon syrjäytyneitä myös muista väestöryhmistä. Aasialaisperäinen väestö asustelee yleensä omissa Chinatowneissaan.

Vanha Valtatie 66 oli positiivinen kokemus. Sen varrella on yllättävän paljon tien historiaan liittyviä muistoja, joista monet on hiljan entisöity muinaiseen loistoonsa, mutta monet vielä odottavat kunnostajiaan. Syrjäisemmillä seuduilla oli tien varteen ränsistymään jätettyjä huoltamoita ja tavallisia asuntojakin, joiden pihalla ruostuivat aikakautensa autot ja muut laitteet. Kaksi viikkoa on kuitenkin liian lyhyt aika tälle reitille. Yksi lisäviikko olisi ollut meille välttämätön johtuen muutamista tiestä kauempana sijaitsevista ylimääräisistä kohteistamme. Valoisina kesäiltoina voi ajaa melko myöhäänkin, mutta valitettavasti monet Valtatie 66:n kohteet sulkeutuivat jo alkuiltapäivästä, jolloin niihin pääsi tutustumaan vain ulkopuolelta.

Pitkäpyrstöturpiaaleja ja muita amerikanlintuja bongautui pitkin matkaa, tässä Nevadan Jeanissa. Vanhalla Valtatie 66:lla on kilpailijoita. Kun valtatie lähti, lähtivät asukkaatkin. Vain asunnot ja autot jäivät. Hollywoodin Kassi-Alma ei valitettavasti ole roolihahmo. Kuvat Oklahomasta (El Reno), Uudesta Meksikosta (San Jon) ja Kaliforniasta (Hollywood ).

Oheistuotteiden Route 66. Route Beer 66 sopii hyvin kuskillekin, sillä nimestään huolimatta se on soodaa. Route 66 -oheistuote-rekvisiittaa kotiin saakka; huoneentaulu ja lisämatkalaukku tarpeeseen sekä tietty lippis ja t-paita (alkukuva). Route 66 näyttää ulottaneen lonkeronsa LAXin lentoasemalle saakka, josta KLM:n siivin taas Eurooppaan.

Teksti & kuvat Sakari Niemi

USA  Route 66  19.6. - 8.7.2009

OBJEKTIIVISSA MAAILMA   
objektiivin takana sakari niemi