ETELÄISTÄ AFRIKKAA AUTON LAVALLA JA TOISEN RATISSA 2010

Lounas truckilla Okahandjassa Namibiassa. 

Eteläisen Afrikan luonto vetää kameraa puoleensa yhä uudelleen. Kolmannella kerralla aikaa varattiin kolme viikkoa sen kuuden maan näkemiseen, kokemiseen ja kuvaamiseen. Matka paketoitui eteläafrikkalaisen Nomad-matkatoimiston 13 päivän seikkailuretkeen Namibian Swakopmundista Botswanan kautta Victorian putouksille Zimbabween. Toistasataa gigabittiä tallentui muistikorteille, mutta kuvattavaa jäi seuraavillekin kerroille.

Yhteistyökumppanimme Etelä-Afrikassa oli Go2Africa -matkatoimisto, joka tarjoaa edullista nelivedolla ja teltalla liikkuvaa camping-matkailua eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. Suomalaiset matkatoimistot taas tarjoavat lähinnä kalliita safarimatkoja ylellisellä lodge-majoituksella. Näiden välimaastoon on kehitetty accommodation-nimellä markkinoitu välimuoto, jossa majoitukset on turistiluokan hotelleissa ja lodgeissa. Valitsimme tämän vaihtoehdon. Matka oli Go2African yhteistyökumppanin Nomadin operoima.

Alku aina hankalaa

Matkan järjestelyt etenivät melko verkkaisesti. Ensimmäisestä sähköpostiyhteydestä matkan toteutumiseen kului aikaa yli kaksi vuotta. Milloin eteläafrikkalaisilla oli tarjota meille paremmin sopiva vaihtoehto, milloin sähköposti ei vain muuten pitänyt kiirettä. Näin tuleva matkaohjelma eli voimakkaasti ja sitä odotellessa kuvauskohteet sijaitsivat milloin läntisellä pallonpuoliskolla, milloin taas Kaukoidässä.

Lopulta päätimme vuodenvaihteessa, että matka joko toteutuu alkavana keväänä, tai sitten ei ollenkaan. Selvitimme lentoyhteydet ja ilmoitimme haluamamme ajankohdan. Eteläafrikkalaiset eivät kuitenkaan voineet taata sitä ajankohtaa. Lentohinnat olivat koko ajan lievässä nousussa. Lopulta kuitenkin saimme matkallemme vahvistetun ajankohdan ja maksoimme lennot ja kiertomatkan.

South Africanin Airbus valmistautuu aamulähtöön Johannesburgiin Münchenin kentältä puoli vuorokautta myöhässä. Seuraava aamu kului Johannesburgin lentokenttähotellissa mm. lintujen elämää seuraten.

Kolmen lennon matkalla on riskinsä, jotka toteutuivat turhan monipuolisesti. Lento Helsingistä Müncheniin sujui aikataulun mukaisesti, mutta jatkolento Johannesburgiin oli puoli vuorokautta myöhässä. Ensimmäinen yö piti siis viettää Saksassa. Johannesburgiin saavuttiin useita tunteja jatkolennon lähdön jälkeen. Toinen yö siellä ja matka jatkui seuraavana päivänä Namibiaan. Kiertomatkan lähtöpaikka oli Afrikan saksalaisimmaksi kaupungiksi mainittu Swakopmund, jonne ei ole kansainvälisiä lentoja. Lähin kenttä sijaitsee Walvis Bayssa muutama kymmenen kilometriä etelämpänä.

Aikatauluongelmien lisäksi tulivat matkalaukkuongelmat. Toinen laukkumme tuli kyllä ajoissa, toinen vuorokauden myöhässä, mutta molemmat oli murrettu auki ja jonkin verran tavaraakin hävinnyt. Tämän sanotaan olevan liiankin yleistä Johannesburgin kentällä. Ei voi myöskään kehua South African Airwaysin palvelualttiutta. Pikemminkin heidän tavoitteensa oli luistaa vastuustaan.

Walvis Bayn lentokenttä on keskellä Namibin autiomaata, jota myös pohjoiseen vievä tie halkoo.

Namibiaa

Lopulta selviydyimme Swakopmundiin, josta varsinainen kiertomatka alkoi seuraavana aamuna. Kokematta jäivät vain kaupungin ja sitä ympäröivän Namibin autiomaandyynien mahdolliset aktiviteetit.

Swakopmundin rajanaapurit ovat Atlantin valtameri ja Namibin autiomaa.

Matkaa tehtiin kuorma-auton lavalle rakennetulla ja bussipenkein varustetulla truckilla, jonka matka oli alkanut jo 10 päivää aikaisemmin Kapkaupungista mukanaan suurin osa matkakumppaneistamme. Swakopmundista tuli mukaan meidän lisäksemme vain toinen pari. Henkilökuntaan kuului kuljettajaopas ja kokki. Ateriat tehtiin siten yleensä itse matkalaisten avustaessa kykyjensä ja halujensa mukaan.

Matkanjohtajakuski Philan Truckimme Cashin ratissa. Tarvittaessa häneltä löytyi myös kokin taidot. Varsinainen kokkimme oli Soliwe. Molemmat kotoisin Zimbabwesta.

Haaksirikkoutunut laiva Henties Bayn eteläpuolella vetää kuvaajia puoleensa, samoin alkuperäiskansojen pyhä Brandbergin vuori.

Swakopmundista matka suuntautui Namibin autiomaata ja rannikkoa pohjoiseen. Kuvaamisen arvoinen kohde matkalla oli haaksirikkoutunut laiva, jonka jälkeen matka suuntautui sisämaahan. Elintarvikevarastoa täydennettiin Uisin kylässä. Seuraava kuvauspysähdys oli Brandberg-vuoren edustalla. Tämä Namibian korkein vuori on alkuperäiskansoille myös tärkeä hengellinen paikka. Seuraava pysähdys tiesikin jo lounaan laittoa puun katveessa. 

Himba- ja hereronaisten käsityömyyntiä Kunanessa. Himbat ja hererot ovat lähisukulaisia. Himbat noudattavat vanhoja perinteitä. Hererot olivat enemmän tekemisissä eurooppalasvalloittajien kanssa, joka vaikutti heidän perinteeseensä. Uisin kylän verkkaista eloa Erongossa. Kylässä täydennettiin elintarvikevarastoa.

Yöksi saavuttiin Khorixas Lodgeen Kunanen provinssin pääkaupunkiin. Läheiseltä kukkulalta seurasimme auringonlaskua.

Seuraavana aamuna jatkettiin Kamanjabin pikkukaupungin kautta läheiseen himbakylään, jonne tuliaisina vietiin kaupungista ostettuja elintarvikkeita. Himbat on paimentolaiskansa, joka on säilyttänyt oman kulttuurinsa ja tapansa. Himbanaiset värjäävät ihonsa vuohenrasvalla ja okralla suojellakseen itseään auringolta. Tästä johtuu ihon punertava sävy. 

Himbakylä Darmlandin Kunanessa.

Himbakylästä matka jatkui Outjon pikkukaupungin kautta Etoshan kansallispuistoon. Kansallispuiston alueella ensimmäinen yö vietettiin Okaukuejo Campissä, joka on puiston pääpaikka, ja toinen yö Halili Campissä.

Outjon palanut kaupungintalo. Etoshan kansallispuiston keskus on Okaukuejo Camp. 

Etoshan kansallispuisto on Namibian tunnetuin luonnonsuojelualue. Safariajot tapahtuivat truckillamme, jolla ei ollut asiaa pienemmille teille. Tämä rajoitti merkittävästi eläinhavaintojamme. Määrällisesti hallitseva nisäkäs oli hyppygaselli, joiden laumat monin paikoin täyttivät savannin. Myös alueen kotoperäinen mustapääimpala näyttäytyi. Keihäsantilooppejakin oli melko paljon, jonkin verran muitakin antilooppeja ja gaselleja sekä kirahveja ja seeproja. Kissaeläimistä näkyi muutamia leijonia etäällä, koiransukuisista lähituttavuutta tekivät monet vaippashakaalit hyeenoiden pysyessä leijonien tapaan etäämmällä. Ainoa näkynyt norsu, joka pysytteli osin pensaiden takana, sai osakseen liiankin suurta huomiota. Puisto on tunnettu myös yli 300sta lintulajistaan. Koolla tuntui olevan merkitystä savannillakin. Strutsien lisäksi monet kotkat ja haukat saivat oppaan innostumaan, kun taas kauniit pikkulinnut, kuten sininärhet ja mehiläissyöjät jäivät vähemmälle huomiolle. Itselleni tärkein kuvauskohde oli kuitenkin uhanalainen pensas- eli suippohuulisarvikuono, joka nyt ensi kerran asteli arvokkaasti objektiivini eteen. 

Etoshan nisäkkäitä: Erittäin uhanalainen pensas- eli suippohuulisarvikuono ja Etoshan antilooppeja; keihäsantilooppi - puna-antilooppi - mustapääimpala - puiston määrällinen valtias hyppygaselli.

Namibiansavanniorava, vaippashakaali, kirahvipari, naarasleijona, savanniseeprat, täplähyeena.

Matkan ehkä suurin pettymys oli, että ohjelmassa luvattu mahdollisuus osallistua aidolle nelivetoaamusafarille peruuntui. Oppaan mukaan tähän ei ollut aikaa varhaisen lähdön vuoksi. Miksi mahdollisuutta ei tarjottu edellisenä aamuna trucksafarin sijaan? 

Etoshan lintuja: Afrikanpöllönen, savannikotka, botswanantrappi, ruskosilmäbulbuli

Afrikanlauluhaukka, k oirasstrutsi, sihteerilintu.

Savannitöpökerttunen , kuningastrappi, mustaposkikutoja, Kruunuhyyppä, helmikana, sieppodrongo.

Aroturturikyyhky, punanokkatoko, pöyhijärastas, hopeakurjet, valkokulmakutoja.

Etoshasta lähdettiin siis jo aamuvarhaisella. Outjo sai jälleen täydentää varastojamme ennen seuraavaa pysähdyspaikkaamme Okahandjaa. Kaupungin laidalla pysähdyimme käsityöläismarkkinoilla ja valmistimme päivän lounaan ennen saapumistamme pääkaupunki Windhoekiin. 

Okahandja on hereroheimon vanha hallinnollinen keskus. Se on tunnettu myös markkinoistaan. Kaupungin laidalla pysähdyimme käsityöläismarkkinoilla ja valmistimme päivän lounaan.

Windhoekin hotellimme sijaitsi keskustan ulkopuolella, joten ennen sinne menoa tehtiin pieni kiertoajelu kaupungin tärkeimpien kohteiden kautta sekä tunnin verran aikaa omakohtaiseen kaupunkiin tutustumiseen. Vahva oli saksalainen vaikutus pääkaupungissakin. 

Namibian pääkaupungin Windhoekin pääkatu on Independence Avenue, jonka tuntumassa käydään myös katumarkkinaa.

Päivän päätteeksi oli yhteinen illallinen paikallisessa ravintolassa. Niin, aamulla vielä kuvasimme seeproja ja illalla se oli jo lautasillamme. Hyvää se kuitenkin oli. Seepraparka. 

Kudu korkeimman oikeuden edessä ja seepra Joe´s Beerhousen lautasella.

Aamulla oli vielä tunnin pysähdys jo tutuksi käyneessä Windhoekin keskustassa ennen matkan jatkumista itään. Pysähdykset busmannien ja karjankasvattajien kaupungissa Gobabisissa sekä rajakylä Buitebosissa ennen rajan ylitystä Botswanan puolelle. 

Tie itään vei Omaheken karjankasvatusalueen halki. Maakunnan pääkaupunki Gobabis onkin karjankasvattajien, mutta myös Sanien eli busmannien kaupunki. Kuvassa sanien perinteistä ja yleismaailmallista naisten pukeutumista. Namibiasta Botswanaan meidät saatteli Buiteposin raja-asemalle kotiutunut kudu.

Botswanaa

Rajalta alkaa Kalaharin autiomaa, vaikkei se kovin autiolta näyttänytkään. Iltaa vietimme Kalaharin pääkaupungiksi kutsutun Ghanzin liepeillä perinteisessä san- eli busmannikylässä. Sanit esittelivät perinteistä elämäntapaansa illan huipentuessa illalliseen ja tanssiesitykseen nuotiotulen ääressä. Täältä iltamyöhällä menimmekin seuraavaan majapaikkaamme Tautona Lodgeen. 

Termiittikeko Kalaharin autiomaassa. Alue on sanien ikivanhaa asuinaluetta. Perinteinen sankylä, jossa vaalitaan vanhoja perinteitä.

Kylässä pidetään yllä sanien ikiaikaista selviytymis- ja elämäntapaa. Illalla on vuorossa nuotiotanssi.

Aamuvarhaisella jatkettiin pohjoiseen kohti maan turistipääkaupunkia Maunia. Itse kaupungissa ei ole mitään turistia kiinnostavaa, ei edes turistitoimistoa. Mutta se on portti maan ykköskohteeseen Okavangojoen suistoon, joka on maailman suurin sisämaan suistoalue. Yhden yön vietimme kaupungin liepeillä Sitatunga Campissä. 

Aamulla lensimme pienkoneilla suistoalueelle Moremi Game Reserveen, josta jatkoimme veneellä kahden yön majapaikkaamme Moremi Crossingiin, matkamme vaikuttavimpaan leiriin. Se oli aitaamaton osa ympäröivää villiä luontoa. Niinpä pimeän aikaan alueella ei saanut liikkua ilman opasta. Päiväsaikaan alueella ei näkynyt mitään pahkasikoja ja paviaaneja vaarallisempia eläimiä. 

Pienkoneesta sai lintuperspektiiviä Okavangojoen suistoon.

Moremi Crossing, telttaleirialue Moremi Game Reserven suojelualueella Okavangojoen suistossa. Henkilökunta toivottaa laulaen vieraansa tervetulleiksi. Auringonnousu telttalodgen terassilta.

Moremi Crossingin leirissä viihtyivät myös pahkasiat, paviaanit ja sambianpensasoravat.

Moremi Crossingin vilkasta lentoliikennettä ylläpitivät osaltaan myös ruso-otsatikkanen, kyläbulbuli ja puistopunatasku.

Majoitusalueen elämää (ja kuolemaa) pitivät omalta osaltaan yllä myös tuhatjalkainen, skinkki ja saalistaan paketoiva hämähäkki.

Jokisuistossa luonnollisesti liikutaan veneillä. Moottoriveneellä uskalsi mennä melko lähelle vedessä kelliviä virtahepoja, mutta idyllisempää oli matkaaminen perinteisellä mokoro-kanootilla. Veneretkillä objektiivit suuntautuivat moniin lintuihin kalakotkista kuningaskalastajiin sekä korsissa viihtyviin parin sentin ruokosammakoihin.

Moremi Game Reserven vesireittejä. Okavangojoen suistossa on miellyttävintä liikkua mokorolla auringonlaskuun asti. Vesililja.

Jokisuiston vesialueet ovat virtahepojen maailmaa. Rantapuun paviaaniserkuilla lienee menossa mykkäkoulu.

Veneretkillä objektiivia vetivät puoleensa mm ruokosammakot, afrikanjassanat ja malakiittikalastajat.

Chiefs Islandille rantauduttua saimme kuvakontaktia myös nisäkkäisiin norsuista kirahveihin ja antilooppeihin. Norsu viestitti meille, että olimme tulleet liian lähelle sen reviiriä. Emme jääneet kiistelemään siitä, vaan peräännyimme vahvemman oikeutta. 

Kirahveja, gnuita lehmähaikaralla ja ilman, impalalaumoja ja norsuja näkee Moremi Game Reserven Chief´s Islandilla.

Afrikkalainen monarkkiperhonen (African Monarch) ja kilpikonna (Leopard Tortoise) Moremi Game Reserven Chief´s Islandilla.

Okavangon suiston Moremi Game Reserven lintujen kuninkuusluokka; ruskokäärmekotka, savannikotka, liitohaukka ja liitokotka.

Suistoöiden jälkeen lennettiin takaisin Mauniin, josta matkamme jatkui truckillamme Gwetaan ja siellä Planet Baobabin leiriin, joka nimensä mukaisesti sijaitsi viehättävässä apinanleipäpuumetsikössä. Majoituimme perinteiseen afrikkalaiseen pyöreään savimajaan. 

Jokisuiston ja lennon jälkeen matka jatkui kiinteällä maalla muiden tiellä liikkujien joukossa. Tie vei Makgadikgadi Pansin kansallispuiston kautta, jossa kuvaustauon toi tien varressa käyskentelevä norsu.

Gwetassa majoituimme Planet Baobabin perinteisiin savimajoihin apinanleipäpuiden katveeseen.

Varhain seuraavana aamuna matka jatkui Choben kansallispuistoon, joka onkin Botswanan puistojen ykkönen. Siellä on Afrikan runsain norsupopulaatio. Leirimme oli Thebe River Safaris Kasanessa, puiston kaakkoisosassa. 

Chobejoki on Kasanessa Botswanan ja Zimbabwen rajajoki.

Chobejoki on virtahepojen ja krokotiilien valtakuntaa. Rannalla seppähyyppä.

Choben kansallispuistossa on Afrikan runsain norsupopulaatio. Se on Chobejoen varrella, jonka risteily tarjosi yllättävän hyvän näköalapaikan puiston elämään. Rantavedessä viihtyivat virtahevot, puhvelit ja krokotiilitkin. Rannalla kävivät juomassa niin norsut kuin antiloopitkin. Myös lintulajeja oli runsaasti nähtävillä. 

Choben mahtavimmat, afrikanpuhvelit ja norsut.

Täplähyeena aamuhämärissä ja tien vallanneet savannikoirat.

Ylösnouseva norsunpoikanen ja puhvelin pikkuapulainen loisnokkeli sekä eläinten kuningatar naarasleijona.

Choben antilooppeja; musta-antilooppi, pukuantilooppi ja kudu. Määrällinen ylivalta on kuitenkin täälläkin impaloilla.

Choben kansallispuistossa kirahvipari, pahkasika ja varaani, sekä Pohjois-Botswanan serkut paviaani ja vihermarakatti, joka saattoi meidät Zimbabwen puolelle.

Kaupungin laidalla on myös yksi puiston sisäänkäynneistä. Täällä meillekin järjestyi kaksi aitoa safariajelua, joten moniin eläimiin päästiin tutustumaan Etoshaa lähempää. Täällä onnistuivatkin lähikuvat niin leijonista, kuin hyeenastakin norsujen, puhveleiden, kirahvien ja eri antilooppien lisäksi. Lintuskaala vaihteli raadonsyöjämarabuista pitkäpyrstöiseen paratiisilintuun. Reitin varrella loikoili yli metrinen varaanikin. Tärkein kuvauskohteeni täällä oli kuitenkin kaksi savannikoiraa, jotka turisteista viis välittämättä loikoilivat aikansa melkein keskellä tietä. Näin sain kuvakokoelmiini ensi kertaa tämänkin lajin. 

Choben kansallispuiston lintuja. Mehiläissyöjistä jokimehiläissyöjä, lentoon lähtevät punamehiläissyöjät sekä vihermehiläissyöjä kaverinaan vaikertajakyyhky. Kotkista gasellikotka ja afrikankalakotka.

Paratiisileski, afrikanmarabu ja vasarapäähaikara sekä savanninärhi. Alhaalla kirjokalastaja ja korppikotka lennossa.

Victorian putoukset Zimbabwessa ja Sambiassa

Lähellä rajaa sijaitsevasta Kasanesta ei ollut pitkää matkaa Zimbabwen Victoria Fallsiin, joka on putousten keskuspaikka tällä puolella rajaa. Itse putoukset eivät jättäneet katsojaansa tälläkään kertaa kuivaksi. Oli myös koittanut yhteisen matkan viimeinen ilta. Niinpä kokoonnuimme viimeiselle yhteiselle illalliselle ravintola Mama Africaan. Nyt impala koki seepran kohtalon lautasillamme. 

Yhteinen matkamme Truckin lavalla lähenee päätettään Victoria Fallsia, jossa Soliwe tapasi taas tyttärensä.

Victorian putoukset Zimbabwen puolella. Putousten sisäänkäynti, naisia ja lapsia putouksilla sekä itse mahtavat putoukset, joka oli matkan ainoa UNESCOn maailmanperintökohde rajan molemmin puolin.

Viimeinen yhteinen illallinen Mama Africassa Victoria Fallsissa, lautasilla nyt impalaa ja viihdyttäjänä tanssi- ja musiikkiesitys.

Vaikkemme Zimbabwessa tällä kertaa osallistuneetkaan kansallispuiston safarille, käyskenteli sieltä tuttuja eläimiä Victoria Fallsissa niin tien varrella, kaupungissa, kuin hotellialueellakin. Edellisellä sivulla seepramangusti ja pahkasika, alla paviaani poikasinaan ja vesiantilooppi.

Käynti Sambian puolella

Matkan viimeinen päivä oli varattu omaehtoiseen tutustumiseen putousten moniin aktiviteetteihin. Koska olimme jo yhdeksän vuotta aiemmin tutustuneet putousten Zimbabwen puoleiseen osaan, päätimme katsastaa ne Sambian puoleltakin. Aluksi tutustuimme Livingstonen kaupunkiin, joka on Victorian putousten tämänpuoleinen keskuspaikka. Retken päätteeksi kastuimme putouksilla Zimbabweakin märemmiksi. 

Livingstone. Stanley House kantaa tutkimusmatkailija Livingstonen "löytäjän" nimeä. Livingstonen kaupungin basaariholvi myyjineen.

Sambesijoki virtaa kohti Victorian putouksia, jotka ovat rajan molemmin puolin yhtä mahtavat. Kansalaistottelematon Livingstone on noussut kivelle kiellosta huolimatta.

Yhteinen matkamme päättyi ajankohtana, jolloin koko Euroopan ilmatila oli suljettuna Islannin tuhkapilvien vuoksi. Matkakumppaneistamme suurin osa oli eurooppalaisia, joilla piti olla paluulennot Victoria Falsilta, suurin osa Johannesburgin kautta. Siellä kenttä oli kuitenkin jo täynnä lentoa odottavia matkailijoita, joten heidän lomansa jatkui Zimbabwessa. Jollain oli lento Dubain kautta, jonne pääsivätkin jatkamaan lomaa ja odottelemaan tuhkan hälvenemistä.

Auton lavalta toisen rattiin 

Olimme onneksemme varanneet vielä koko alkaneen viikon Afrikalle. Kun seuraavana päivänä jatkoimme truckilla kohti Johannesburgia, jäi meitä hyvästelemään joukko omasta kohtalostaan tietämättömiä kumppaneitamme. Truckin paluumatka Johannesburgin kautta Kapkaupunkiin oli suoraa ajoa ilman turhia pysähdyksiä. Tien varrella käyskentelevät norsut antiloopeista puhumattakaan eivät saaneet kuskiamme edes hidastamaan vauhtiaan. Johannesburgiin ajo kesti kaksi päivää ainoan yöpymisemme ollessa Botswanan Palapyessa, jonne saavuttiin illan pimetessä ja matkaa jatkettiin aamu varhaisella.

Botswana. Elephant Highway: Norsuja valtatiensä varrella. Tie vei Botswanan toiseksi suurimman kaupungin Francistownin keskustan läpi. Bussiasema sillalta. Martins Drift. Rajakylästä meidät saattoi Etelä-Afrikan puolelle niin iloiset lapset kuin sinipeippokin.

Etelä-Afrikka. Limpopo. Kylämaisema Mahwelerengissa. Gauteng: Varakkaiden aidattuja asumuksia. Hadadaiibis ja käärmekaula Benonissa.

Johannesburgissa päättyi Nomadin osuus matkastamme. Vuokrasimme auton muutamaksi päiväksi kierrelläksemme Etelä-Afrikan Vapaavaltiossa ja Lesothon pienessä kuningaskunnassa.  

Johannesburgista matka jatkui vuokra-autolla Gautengista Etelä-Afrikan Vapaavaltioon. Taukopaikalla tuli tervehtimään afrikankeltarilli.

Entisen Oranjen vapaavaltion ja nykyisen provinssin pääkaupunki Bloemfontein tarjosi melkoisen määrän sen historiaa korostavia monumentaalirakennuksia. Kaupunki on Etelä-Afrikan oikeudellinen pääkaupunki. Muut pääkaupungit ovat Pretoria ja Kapkaupunki. Bloemfonteinissa istuu Etelä-Afrikan tasavallan korkein oikeus ja siellä on Vapaavaltion yliopisto. 

Bloemfontein on Etelä-Afrikan oikeudellinen pääkaupunki ja Vapaavaltion provinssin pääkaupunki. Kuvissa Etelä-Afrikan korkein oileus ja Vapaavaltion yliopisto.

Viehättävässä Tuinhuis Guesthousessa vietetyn yön jälkeen suuntasimme kohti pienvaltiota poiketen matkalla pienessä Ladybrandin kaupungissa, jonka mainostettu viihtyisyys jäi meille hieman kyseenalaiseksi.

Ladybrandin pääkadunvartta ja panoraamaa Lesothon kuningaskuntaan Etelä-Afrikan puolelta.

Lesothoon
Seikkailu, jota emme olleet tilanneet

Lesothon kuningaskuntaan pääsee maitse vain Etelä-Afrikasta. Vilkkain tuloportti on Maseru Bridge, joka johtaa suoraan pääkaupungin liikennekaaokseen. Pikkukaupunkiin aivan liian suuret automäärät kiertelevät sen keskustaa aamusta pitkälle iltapäivään löytääkseen edes jonkinlaisen parkkipaikan kaupungissa asioidakseen. Kadun varren vinoparkkeihin hyväksytään kaksi autoa peräkkäin, kolmantena olo oli käydä kohtalokkaaksi. 

Lesothon kuningaskunnan vilkkain raja-asema Maseru Bridge maan pääkaupunkiin. Käsityöläisiä Maserussa.

Turhaan kaupunkia kierreltyämme huomasimme, että useimmissa vinoparkeissa oli jo kolme autoa peräkkäin. Innokkaat nuoret miehet ohjailivat autoja juomarahan toivossa. Näin meidätkin viittoiltiin erään jonon kolmanneksi. Kun epäilimme sen laillisuutta ja edessämme olevan auton poispääsyä, vakuutettiin meille kaiken olevan ok. Kun edessämme olevaa autoa siistivä mieskin tuli vakuuttamaan, että auton omistaja on töissä viereisessä pankissa ja lähtee vasta illalla kotiin, päätimme jättää vuokra-automme siihen hetkeksi muutamassa kaupassa käydäksemme. Itse kaupunki ei  juurikaan houkutellut kameraa.

Kun palasimme autolle, osui silmiimme heti sitä koristava pyörälukko. Alue vilisi poliiseja, joten käännyimme ensimmäisen puoleen. Onneksemme hän tajusi tilanteemme ja ryhtyi kanssamme selvittämään asiaa maan byrokratian rattaissa. Ensin mentiin läheiseen poliisipisteeseen ilmoittautumaan, sitten taksilla slummialueiden läpi pysäköinninvalvontatoimistoon. Siellä kirjoitettiin 3 euron suuruinen maksumääräys, joka piti mennä maksamaan pääpoliisiasemalle. Päästyämme sinne virkailija ilmoitti toimiston sulkeutuneen 10 minuuttia sitten ja kehotti tulemaan aamulla uudelleen. Tilanne alkoi näyttää huolestuttavalta, sillä seuraavana päivänä piti lentää Johannesburgista Eurooppaan. Poliisiystävämme ymmärsi huolemme ja alkoi hoitaa meille erikoisjärjestelyä. Hän sai suostuteltua lukonavaajan autollemme, ja lupasi hoitaa maksumääräyksen seuraavana päivänä.

Poliisipisteitä kierrellessämme liikennekin rauhoittui. Kadun varrella, osin melko keskelläkin oli siellä täällä keltaisin pyörälukoin varustettuja autoja, joiden omistajat eivät olleet ehtineet maksaa puntinpoistosta virka-aikana. Näin seuraavankin aamun liikennekaaos oli taattu.

Byrokratian tunnit veivät mahdollisuuden tutustua maahan laajemmin. Nyt "Mountain Kingdom of Splendour and Beauty" ei todellakaan näyttänyt meille tätä puolta itsestään.

Lesothon pääkaupungin Maserun liikennettä. Vuokra-autoomme ilmestynyt pyörälukko, joka saatiin auki vain ystävällisen poliisiystävämme avulla.

Illan jo hämärtyessä ajoimme suoraan Etelä-Afrikan Vapaavaltion Bethlehemiin, jossa tällä kertaa tallin lisäksi oli sijaa majatalossakin (Fisant Guest House). 

Etelä-Afrikan Vapaavaltio. Itäisen Vapaavaltion tärkeimmän kaupungin Bethlehemin panoraamaa ja peltomaisemaa lampaineen ja lehmineen.

Viimeinen päivä meni ajellessa kohti Johannesburgia. Tulevien jalkapallon MM-kisojen vuoksi koko Gautengin provinssin tiet oli revitty auki, joten aikaa ei ollut varattuna ainakaan liikaa. Ehdimme kuitenkin ajoissa. Kotimatka sujui moitteettomasti, kun Suomenkin ilmatila oli avautunut jo edellisenä päivänä. Myös matkalaukut saapuivat penkomattomina perille. Ketä nyt lukottomat laukut voisivatkaan kiinnostaa.    

Gauteng. Matkan viimeinen luontokuva poikastaan ruokkivasta varpusemosta parkkipaikalla. Paluulennon Afrikasta Eurooppaan hoiti Lufthansa huomattavasti eteläafrikkalaista kumppaniaan täsmällisemmin.

Teksti ja kuvat Sakari Niemi

ETELÄINEN AFRIKKA 5.-25.4. 2010

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA / HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/

SNmatkakuvaaja  –  blogipostauksia vuodesta 2015: 

https://sakuva.wordpress.com/