MAAILMANPERINTÖKOHTEITA ITÄ-EUROOPAN TEILLÄ 2010

Vlkolínecin kylä Slovakiassa ja VW Multivan Karpaateilla Romaniassa.
 
YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO pitää luetteloa maailman tärkeistä kulttuuri- ja luontokohteista. Niitä on jo yli 900 ja joka vuosi tähän listaan lisätään uusia paikkoja. Näitä maailmanperintökohteita on luonnollisesti myös Itä-Euroopan maissa. Kesän automatkallamme tutustuimme lähemmin niistä kymmenkuntaan.

Matkamme alkoi Helsingistä laivalla Tallinnaan, jolloin heti satamasta lähdettyämme laivan kannelle näkyi Suomenlinna, yksi Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta. Baltian maissakin on näitä kohteita, mm. kaikki kolme pääkaupunkia, jotka tällä kertaa ohitettiin.

VIA BALTICA Muutamin pysähdyksin. VIRO. Pärnujoen silta Pärnussa. LATVIA. Memele-joen silta Bauskassa. LIETTUA. Ramygalan pikkukaupunki Panevezysissa

Puolasta Ukrainaan

PUOLA

Ensimmäinen maailmanperintökohteemme oli Bialowiezan metsä ja kansallispuisto, joka ulottuu Puolan lisäksi Valko-Venäjän puolelle. Ennen kohdettamme pysähdyimme Podlasian pääkaupungissa Bialystokissa, josta tie vei omaleimaisten valkovenäläiskylien kautta Bialowiezaan.

Podlasie. Bialystokin Branickin linna on kaupungin tunnetuin rakennus. Podlasien valkovenäläiskyliä; Socen kylä, Narewin ortodoksikirkko, Haikaranpesä Trzesciankassa.

Alue on Euroopan ainoan biisonin, visentin kotiseutua. Näihin komeisiin eläimiin voi tutustua helpoimmin puiston reservaatissa. Itse metsä on suurin jäljellä oleva muisto muinaiseurooppalaisista metsistä.

Bialowiezan kansallispuisto. Euroopan ainoa biisoni visentti kotioloissaan . Bialowiezan muinaismetsää, tuotteita kaupan ja palanut kylpylä.

Puolan itälaitaa ajaen saavuttiin Zamosciin, jonka vanha kaupunki kuuluu UNESCOn luetteloon. Se on hyvin säilynyt renessanssikaupunki 1500-luvun lopulta. Tunnetuin rakennus on kaunis raatihuone. Katedraalin tornista on hyvä näköala vanhaan kaupunkiinkin.

Zamosc. Vanhaa kaupunkia katedraalin tornista ja katedraali aukion laidalla.

UKRAINA

Zamoscista suuntasimme kohti Ukrainaa. Matkaa seuraavaan listakaupunkiin, Lviviin oli vain runsaat sata kilometriä. Rajanylitys vei kuitenkin ajoajan lisäksi kolme tuntia. Kts. Ei autolla Ukrainaan: https://sakuva.blogspot.com/2010_07_01_archive.html

Ukraina. Kolmen tunnin jonotuksen jälkeen päästiin ajamaan Ukrainan huonoille teille. Rajakaupunki Rawa Rus´ka. Zowkwan panoraamaa kaupungin ohittavalta tieltä.

Lvivissäkin UNESCOn suojelu kohdistuu vanhan kaupungin historialliseen keskustaan. 1200-luvulla perustettu kaupunki on historiansa aikana kuulunut itsenäisen Ukrainan lisäksi Neuvostoliittoon, Puolaan ja Itävalta-Unkariin. Vanhankaupungin merkittävistä rakennuksista monet ovat renessanssiajan kirkkoja.

Lviv. Lvivin historiallista keskustaa hotellin kattoterassilta. Prospekt Swobodylla kyllä riittäisi kuvattavaa ilman linssiluteitakin. Katutaiteilija työssään.

Matkamme Lvivista etelään kulki maatalousmaisemissa kylien ja kaupunkien kautta aluksi Ivano-Frankivskin oblastin samannimiseen pääkaupunkiin.

Tie Lvivistä etelään kulki maatalousmaisemissa. Tauko oblastien rajalla.

Ivano-Frankivskin keskustaa ja kyltti. Halysh, jossa ylitettiin Dnestr-joki. Kolomylan keskustaa raatihuoneelle.

Ukrainan toinen pääkohteemme oli historiallisen Bukovinan Ukrainan puoleisen pohjoisosan keskus Tšernivtsin kaupunki, yksi Ukrainan vanhimpia, jonka yliopistokampus on jo nähtävyys sinänsä.

Bukovinan Ukrainan puoleinen keskusTšernivtsi. Kaupungin raatihuone keskustassa ja yliopistokampus vähän etäämpänä. Karpaattien maisemaa Coroviassa.

Kohteita Balkanilla

ROMANIA

Vaikka Ukrainan ja Romanian raja nykyisin onkin EU:n ulkoraja ja myöhemmin kai Schengen-alueenkin, ei tässä historiallisesti ole rajaa ollenkaan. Bukovina jatkuu rajan eteläpuolella osana Romanian Moldaviaa. Sen seitsemän kuvakirkkoa ja luostaria muodostavat maailmanperintöryhmän, jonka keskus on Moldavian vanha pääkaupunki Suceava. Yksi näistä UNESCOn suojelukohteista on kaupungissa sijaitseva Pyhän Johannes Uuden luostari, joka nyt sai yksin edustaa ryhmäänsä. 1500-luvun pääkirkko on omistettu Pyhälle Yrjölle.

Suceavan Pyhän Johannes Uuden luostarin Pyhän Yrjön kirkko hartaine kävijöineen.

Tässä vaiheessa jouduimme tekemään muutoksen suunnittelemaamme reittiin. Matkan toiseksi luontokohteeksi suunniteltu Tonavan suisto oli rankkasateiden ja tulvien seurauksena luoksepääsemätön. Niinpä suuntasimme Karpaattien maisemissa Tampâ-vuoren juurella sijaitsevaan Brasoviin Transilvanian alueelle.

Romanian Moldavia. Verkkaista matkantekoa ja marjan myyntiä Moldavian teillä Karpaattien maisemissa.

Brasovin vanhakaupunki on hyvin mielenkiintoinen. Pääaukiota koristavat mm. vanha hallintorakennus ja massiivinen Musta kirkko. Aukiota väritti kansainväliset kansanmusiikkifestivaalit tanssiesityksineen.

Brasov Transilvania. Brasovin Piata Statului festivaalitunnelmissa ja sen puolalaisesiintyjiä. Kaupungin nimikyltti kukkulalla ei vaikuta kovin omaperäiseltä keksinnöltä. Aikamerkin antajat raatihuoneen parvekkeella.

Brasovista ajelimme edelleen Karpaattien maisemissa Transilvaniassa ja Valakiassa idyllisissä kylissä pysähtyen.

Karpaateilla Transilvanian ja Valakian rajamailla. Busterin ja Comarnicin kylät Karpaateilla ja vuoriston tuotekauppaa Predealissa.

Illaksi saavuimme maan pääkaupunkiin Bukarestiin. Sen vanha kaupunki sai Ceausescun loppuaikoina 1980-luvulla väistyä uuden monumentaalikeskustan tieltä. Kävellessään Unirii-bulevardia kohti maailman suurinta parlamenttirakennusta on vaikeaa tajuta olevansa Euroopan erään köyhimmän maan pääkaupungissa. Joitain vanhempiakin nähtävyyksiä on kaupungissa säilynyt.

Bukarest. Bukarestin yliopiston edustaa ja Bulevardul Unirii parlamenttipalatsille, jonka prameudelle ei viereinen entinen kuninkaanpalatsi pärjää.

BULGARIA

Matka jatkui rajajoki Tonavan yli Pohjois-Bulgarian maisemissa pääkaupunki Sofiaan.

Pohjois-Bulgaria. Rajajoki Tonavan yli Bulgariaan. Vaihtelevaa maisemaa Bjalassa, jota nuori kattohaikarakin ihailee. Panega-joki Radamirci-Lukovitissa.

Osa Sofian keskustasta oli remontissa, mutta muuten kaupunki ei ollut paljoa muuttunut parissa vuosikymmenessä. Keskustaa hallitsee edelleen mahtava Aleksanteri Nevskin katedraali ja kaupungin ikää korostavat siellä täällä esiin kaivetut roomalaisajan rauniot.

Sofia. Sofian parlamenttirakennus takanaan Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali. ST-George Rotunda ja rauniot ovat peräisin roomalaisajalta. Uskonto ja isänmaa.

Bulgariaan tutustuminen jäi tällä kertaa Sofiaan, vaikka maassa on yhdeksän maailmanperintökohdetta. Ne joko sijaitsivat etäällä ajoreiteistämme tai niihin on tutustuttu aiemmilla matkoilla.

MAKEDONIA

Bulgariasta suuntasimme Länsi-Balkanille pariin entisen Jugoslavian maahan. Näistä aluksi oli vuorossa käynti itsenäisessä Makedoniassa, ensi kertaa Jugoslavian hajoamisen jälkeen.

Makedonia. Pyhän Joakim Osogovskin luostari Kriva Palankassa. Koillisalueen liikennettä. Kumanovon laakson maisemaa.

Tällä kertaa matkamme kulki Koillis-Makedonian ja Skopjen alueilla. Ensimmäinen kohde vuoristotiellä oli Kriva Palankan kukkulalla sijaitseva Pyhän Joakim Osogovskin luostari 1100-luvulta. Se on myös suosittu reppumatkailijoiden majatalo, usein kuulemma täynnä. Kumanovon kaupungin jälkeen ajelimme pikkuteitä albaanikylien halki. Kylille tunnusomaista olivat moskeijat korkeine minareetteineen.

Kumanovo on Makedonian kolmanneksi suurin kaupunki. Matejcen ja Nikustacin albaanikylät. Töyhtökiuru oli kesällä 2010 melkoinen julkkis Vantaan Jumbolla vetäen bongareita puoleensa pitkin koko maata. Makedonialainen sensijaan tyytyi huomattavasti pienempiin katsojamääriin.

Makedonian pääkaupunki Skopje oli saanut uuden statuksensa myötä keskustan tuntumaan korkeita virastotaloja. Kaupungin pääaukiolla eli Makedonia-aukiolla oli kansantanssiesityksiä eri puolilta maata. Aukiolta johtaa1400-luvun kivisilta vanhan kaupungin Basaarille eli Caršijalle, joka ei parissa vuosikymmenessä ole muuttunut paljoakaan, ehkä turisteja näkyi aikaisempaa enemmän. Moskeijat ja kirkot olivat sulassa sovussa taustanaan maanjäristyksen jälkeen vasta äskettäin restauroitu Kalen linnoitus.

Skopje. Pääkaupungin jättilippu ja mainosten takana maanjäristyksen jälkeen entisöity Kale-linnoitus 500-luvulta. Kaksi kuvakulmaa Skopjen vanhan kaupungin Basaari Caršijan elämään. Kansantanssiesitys Makedonia-aukiolla.

SERBIA

Suorin tie Skopjesta Serbian pääkaupunkiin Belgradiin johtaa Kosovon alueen läpi. Sen epäselvän valtiollisen aseman vuoksi tämä reitti tuskin on vielä mahdollinen. Kosovo lienee myös ainoa kolkka Euroopassa, jossa Green Card -vakuutus ei ole voimassa. Niinpä valitsimme Serbiaan Nišin kautta johtavan tien. Niš on Serbian kolmanneksi suurin kaupunki. Se on myös eräs Balkanin vanhimmista kaupungeista, jossa mm. Rooman keisari Konstantinus Suuri syntyi. Kaupungin keskustassa on turkkilainen linnoitus.

Pian Nišin jälkeen kyllästyimme ajamaan yksitoikkoisilla moottoriteillä ja siirryimme pienemmille teille. Ne johtivat vanhojen historiallisten pikkukaupunkien kautta, joiden linnat ja kirkot tallentuivat kameranmuistikorteille. Reitin mielenkiintoisin kohde oli Žican 800-vuotias luostari, jonka kirkko on toiminut Serbian kuninkaiden kruunajaiskirkkona.Topolan Pyhän Yrjön kirkko ja Karadjordjen mausoleumi on serbeille tärkeä heidän ensimmäisen kansannousunsa muistopaikka.

Serbia. Nisin markkinaa turkkilaisen linnakkeen muurin varjossa. Žican luostari ja kruunajaiskirkko Kraljevossa. Topolan Pyhän Yrjön kirkko ja Karadjordjen mausoleumi.

Belgradin päänähtävyys on Kalemagdanin linnoitus, joka on myös kaupungin suurin puisto. Linnoitus on kohdassa, jossa Tonava ja Sava -joet yhtyvät. Näkymä linnoituksen tornista jokiristeykseen on vaikuttava. Linnoitukselta on suora yhteys Belgradin kävelykeskustaan, josta katukahvioineen ja muotiliikkeineen on tullut nyky-Belgradin uusi tunnusmerkki. Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva entisen Jugoslavian näyttävä liittoparlamenttirakennus toimii Serbian parlamenttina. Toinen keskustan ulkopuolella oleva monumentaalirakennus on Pyhän Savan muistokatedraali, joka on maailman suurin ortodoksikirkko. Barcelonan Pyhän perheen kirkkoon sitä yhdistää se, ettei sekään näytä valmistuvan koskaan.

Belgrad. Kneza Mihailova -kävelykadun kahvilat edustavat tämän päivän Belgradia. Kalemagdanin linnoitukselta avautuu näkymä Tonavan ja Savan yhtymäkohtaan. Sveti Savan vanha ja uusi kirkko.

Kosovon lähdettyä Serbialle jäi vielä Vojvodinan autonominen provinssi. Alue kuului aikanaan Itävalta-Unkariin ja sen suurin vähemmistöryhmä ovatkin unkarilaiset. Vojvodinan pääkaupunki on Novi Sad, joka on myös Serbian toiseksi suurin kaupunki. Sen historiallisen kävelykeskustan pääaukiolla ovat mm. raatihuone ja katedraali. Kaupunki sijaitsee Tonavan rannalla ja vastarannalla on Tonavan Gibraltariksikin kutsuttu Petrovaradinin linna. Kaupungissa oli meneillään Exit-festivaalit, joka on Serbian suurin musiikkitapahtuma.

Novi Sad & Petrovaradin / Vojvodina. Vojvodinan pääkaupungin keskus on Trg Slobode. Tonavan vastarantaa hallitsee Petrovaradinin linna, joka toimii myös Exit-festivaalien tapahtumapaikkana. Musiikkia oli tarjolla myös kaupungin puistossa.

Pohjois-Vojvodinan maataloutta.

Unkarin ja Slovakian kautta takaisin Puolaan

Isojen kaupunkien jälkeen tutustumiskohteina olivat UNESCOn listalle päässeet pari idyllistä kylää ja niiden välissä yksi kaupunki.

UNKARI

Pohjoisunkarilainen Hollókon kylä 1600-1700-luvuilta on ensimmäinen maailmanperintölistalle päässyt kylä. Perinteisen kylän laidalla on sitä pari sataa vuotta vanhempi linna. UNESCO-kylän lisäksi pysähdyttiin Unkarissa parissa kaupungissa, ennen kylää yövyttiin Ceglédissä ja kylän jälkeen tutustuttiin Szcécsényyn.

Unkari / Hollóko. Hollókon kylä pääsi ensimmäisenä kylänä maailmanperintölistalle. Hollókon linna toimii nykyään museona. Szcécsény. Forgáchin linna

SLOVAKIA

Ensimmäinen maailmanperintökohde Zvolenissa vietetyn yön jälkeen oli Banská Štiavnican entinen kaivoskaupunki Keski-Skovakiassa. Satojen vuosien ajan se oli merkittävä kullan ja hopean tuottaja, mikä on jättänyt jälkensä kaupungin rakennusarkkitehtuuriin. Kaupungissa on kaksi linnaa.

Slovakia / Zvolen. Zvolenin linna ja pähkinänakkeli aamiaisvieraana leirintäalueella. Banská Štiavnica. Kulta- ja hopeakaivosten tuoma vauraus näkyy Banská Štiavnican kaupungissa. Kaivosmuseon käytävä.

Pohjoiseen johtava tie alkoi pian Banska Bystrican jälkeen nousta ja kaarrella ylös Ala-Tatran kansallispuiston laitaa. Diesel-Multivanimme kävi suorituskykynsä rajoilla. Tien korkeimmalla kohdalla Donovalissa (960 m) annoimme auton jäähtyä itse lintujen elämää seuraten.

Ala-Tatra. Donovalin solamaisemaa 960 metrissä seurana hemppo ja tikli. Pikku-Fatra. Vlkolínecin UNESCO-kylä ja oman kylänsä ylle kohoava Oravan linna.

Käännyimme vielä päätieltä vasempaan kohti Pikku-Fatran kansallispuistoa ja Vlkolínecin maailmanperintökylää. Hyvin säilynyt kylä edustaa Pohjois-Karpaattien alueen arkkitehtuuria. Vielä ennen Puolan rajaa pysähdyimme Oravan kylässä, jonka mahtava linna levittäytyy kylän ylle.

PUOLA

Krakovan seudulla Puolassa on kolme UNESCOn suojelemaa kohdetta, itse kaupungin lisäksi Auschwitzin keskitysleiri ja Wieliczkan suolakaivos. Matka-ajan käydessä vähiin, valitsimme viimemainitun, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Se on yksi maailman suurimmista kaivoksista ja tuotti suolaa 700 vuoden ajan aina näihin päiviin saakka. Kaivoksen kappelit ja veistokset on tehty taidokkaasti suolasta. Tämä oli Itä-Euroopan matkamme ainoa ”turistirysä”, eli paikka, jossa sai jonottaa lähes kaikkeen.

Wieliczka. Wieliczkan suolakaivos vetää turisteja lännen malliin. Kaivoksen kappelinkin rakennusmateriaali on suola.

Wroclaw. Wroclawin vanhaa kaupunkia kirkon tornista. Vuosisatahallia kaupungin laidalla elävöittävät vesiurut.

Matkamme viimeiset UNESCO-kohteet löytyivät muutaman kymmenen kilometrin päästä Wroclawista. Kolmekymmenvuotisen sodan rauhanehtojen mukaan katoliseen Sleesiaan rakennettiin kolme luterilaista kirkkoa. Kaksi jäljellä olevaa rauhankirkkoa Swidnicassa ja Jaworissa kuuluvat nyt maailmanperintöluetteloon. Kirkot ovat kookkaita ristikkorakennuksia ja sisältä kauniisti koristeltuja.

Puolan Sleesia. Sleesian jäljellä olevat rauhankirkot sijaitsevat Jaworin ja Swidnican pikkukaupungeissa. Ruotsin Smoolanti. Husebyn ruukin kauppa ja Vaxjön kävelykatu. Kauriit Itä-Götanmaalla.

Saksan ja Ruotsin kautta takaisin Suomeen

Tällä matkalla ei Saksassa pidetty juurikaan kuvaustaukoja, vaan ajettiin Rügenin saarelle, josta aamutta jatkettiin laivalla Ruotsin Trelleborgiin.

RUOTSI

Viimeinen matkapäivä jäi kokonaan ajeluun Ruotsin läpi etelästä Tukholmaan. Aikaa riitti tutustumiseen pariin meille uuteen kohteeseen Smoolannissa. Husebyn ruukkialue kartanoineen, museoineen ja käsityöpajoineen oli miellyttävä tuttavuus. Sen alueella myös palautettiin ruotsalaisten mieliin käytännössä, miten hevosta on ennen käytetty maatöissä. Itä-Euroopasta palaaville se ei tosin ollut kovin eksoottinen kokemus. Siellä kun hevonen on edelleenkin tärkeä osa maataloutta. Toinen kohde oli keskiaikainen Vaxjön kaupunki tuomiokirkkoineen ja yliopistoineen. Kaupungissa usein vierailleet tulipalot tosin ovat pitäneet huolen siitä, ettei kaupungin ilme ole enää kovin keskiaikainen. Auringon jo laskiessa jossain Itä-Götanmaalla ilmestyi objektiivin etäisyydelle lauma kauriita, joita ennen peuroiksi kutsuttiin.

Itä-Euroopan teillä

Liikennekulttuuri ei tunnu juurtuvan Itä-Eurooppaan. Parissa vuosikymmenessä ei ole opittu ajamaan länsiautoilla, vaan niistä pyritään edelleen ottamaan kaikki irti. Jälki on sen mukaista. Tien varsille ilmestyy yhä enemmän kuolonkolarien muistomerkkejä. Saimme itsekin kokea kaoottisen liikenteen seurauksen, kun väärää tilannenopeutta ajaneet nuoret miehet ajoivat peräämme. Vauriomme jäivät kaahariautoa pienemmiksi, eikä se estänyt matkan jatkumista.

Ongelma Itä-Euroopan teillä ovat myös länsituristeja väijyvät poliisit, jotka rahastavat omaan taskuunsa. Kokemuksemme mukaan tämä toiminta on vain lisääntynyt EU-jäsenyyden myötä. Periaatteena tuntuu olevan, että kun jo olemme EU:ssa, ei meitä sieltä enää pois saa. Tämän olemme viimeaikoina kokeneet Puolassa, Romaniassa ja unioniin vielä pyrkivässä Serbiassa. Kts. Henkilökohtaista palkanlisää:

https://sakuva.blogspot.com/2010_08_01_archive.html

Liikenteen raju lisääntyminen kuluttaa teitä. Päätiet pyritään pitämään jokseenkin kunnossa, mutta pienemmillä teillä ja kaupunkialueilla on joskus jopa vaikeuksia ajaa. Muutama vuosi sitten parannetulla Via Balticallakin alkaa jo olla kulumisen merkkejä. Kesän rankkasateet ja tulvat olivat vaikuttaneet myös teiden kuntoon lähinnä Balkanilla. Tulvien viemät sillat olivat kesällä 2010 sulkeneet monia teitä.

Itä-Euroopan teillä. Ukrainan Tšernivtsissä katutyöt odottavat tekijäänsä. Itä-Euroopan teillä on monenlaista kulkijaa. Kuva Makedoniasta. Serbia on hinnoitellut liikenteen ja ruuhkat moottoriteiltä pikkuteille.

Kasvavan automäärän seassa liikkuu vielä monin paikoin myös hevos-, aasi- ja härkäajoneuvojakin. Polkupyörät saattavat tulla vastaan kumpaa puolta tahansa ja illallakin ilman valoja. Heijastin jalankulkijalla on vielä ylellisyysväline.

Useimmissa Itä-Euroopan maissa on erilaisia tiemaksuja. Ne voivat olla kaikkia teitä tai vain moottoriteitä koskevia tai ajokilometreihin perustuvia maksuja tietyillä moottoritieosuuksilla. Tätä maittain vaihtelevaa tapaa käytetään toisinaan myös turistien lisärahastamiseen. Romania ja Bulgaria tarkastavat tiemaksuvinjetin ulkorajallaan. Unkarin rajalta voi ostaa tiemaksutarran oman maan lisäksi Slovakiaan, Tšekkiin ja Itävaltaan. Entisen Jugoslavian maissa maksetaan ajetuista moottoritiekilometreistä. Makedoniassa maksut ovat pieniä, mutta Serbia rahastaa sitäkin enemmän. Lisäksi se vaatii korkeutta lukuun ottamatta henkilöauton mittoihin menevästä VW Bussista kolminkertaisen maksun. Näin oli jo entisen Jugoslavian liittovaltionkin aikaan. Serbiassa moottoritietä saikin ajaa omassa rauhassa, sillä ruuhkat keskittyivät maksuttomille teille. Myös Puolassa osa moottoriteistä on maksullisia, muttei reittiimme osunut näitä.

Pysäköinti"kulttuuria". Bukarest on kopioinut pysäköintikulttuurin suoraan Roomasta. Vertaa ROOMALAISPARKKEJA https://sakuva.blogspot.com/2010_06_01_archive.html. Sofiassa merkkiviidakko ei näytä tehoavan autoilijoihin. Serbian omalaatuisen parkkisysteemin toimivuudesta ei ole tietoa. Ainakaan sakkolappuja ei autojen ikkunoissa näkynyt.

Vaihtelevaa majoitusta

VW Multivan retkibussilla matkatessa ensisijainen majoitusmuoto on leirintäalue. Näitä ei kuitenkaan ole kaikkialla, vähiten reittimme itäisimmällä puolella. Niinpä majoituimme välillä motelleihin ja hotelleihinkin.

Vaihtelevaa majoitusta. Kotitekoinen leirintäalue Via Balticalla Pohjois-Liettuassa. Puolan Zamoscin leirintäalue on suuri ja tarjonta monipuolist, samoin Thermal Camping Castrum Unkarin Cegledissa, joka tarjoaa nimensä mukaisesti myös kylpyläpalveluja. Ukraina tarjosi hotellimajoitusta, Lviv matkamme ylellisintä ja Tsernivtsi perinteistä, vähän nuhjuistakin.Majoitus Bulgariassa oli motellitasoa, kuten tämä Hotel Paradise Klustendilissä. Entisessä Jugoslaviassa oli melko kattava leirintäalueverkko. Vuosien sotimiset ovat kai koituneet niiden kohtaloksi. Predejanessa oli motellin yhteydessä muutama sähköpaikka matkailuautoille. Pensionaatin ullakkohuone Medjulužjessa osoittautui kovin ahtaaksi ja vaatimattomaksi. Matkan ruuhkaisimmat leirintäalueet olivat lännen puolella Saksan Rügenillä ja Ruotsin Smoolannissa.

Heti Liettuan rajan ylitettyämme näimme kotitekoisen leirintäaluekyltin. Se johti Pajiesmeniain kylään, jossa talon piha-alueelle oli perustettu camping-alue. Aluetta pitää hollantilais-liettualainen pari. Paikka oli muuten viehättävä, mutta saniteettitilat ovivat vielä toistaiseksi isäntäperheen kanssa yhteiset. Luvattu langaton nettiyhteys ei onnistunut. Leirintä sähköineen maksoi LTL 30, noin 8,70 euroa.

Bialowiezankylässä kansallispuiston sydämessä majoituimme Camping "U Michala"aan, joka on tasoltaan perusleirintäalue. Leirintä sähköineen maksoi PLN 55, noin 14 euroa.

Zamoscin vanhan kaupungin lähistöllä on Camping Duet, jossa on myös bungaloveja ja tenniskenttä. Illan jo pimettyä tuli rohkea citykettu autollemme. Leirintä sähköineen maksoi PLN 42, noin 10,70 euroa.

Lonely Planetin mukaan myös Ukrainan Lvivissä on camping-alue, muttemme saaneet siihen mistään varmistusta, joten ainoana yöpymiskohteenamme teimme sinne hotellivarauksen Booking.comin kautta jo Suomessa. Kahden hengen huone Dnister Hotellissa oli tasoonsa nähden varsin edullinen. Hotelli oli kävelyetäisyydellä keskustasta, joten olimme siellä kaksi yötä auton ollessa hotellin vartioidussa parkissa. Hotellissa on ilmainen langaton nettiyhteys. Kahden hengen huone aamupaloineen sisältäen autopaikan maksoi UAH 475/yö, noin 46,90 euroa.

Toinen Ukrainan yöpymiskaupunkimme oli Tsernivtsi maan etelärajalla. Hotelli Kiev sijaitsi kaupungin keskustassa ja hotellin yövahti vartioi myös autoamme hotellin edessä. Kahden hengen huone ilman aamiaista maksoi UAH 240 ja auton vartiointi UAH 20, yhteensä noin 25,70 euroa.

Romanian Moldaviastakaan emme löytäneet leirintäaluetta, joten majoituimme Hotel Levisticumiin Bacaun kaupungin laidalla. Hotellissa on ilmainen langaton nettiyhteys. Kahden hengen huone ilman aamiaista maksoi RON 130, noin 30,80 euroa sisältäen autopaikan hotellin pihassa.

Transilvanian Brasovista löytyi viimein camping-alue, ComplexCamping Darste. Leirintä sähköineen maksoi RON 65, noin 15,40 euroa.

Bukarestin Camping Casa Alba oli huonosti viitoitettu, mutta löytyi kysymällä. Leirintäalueella on maksuton langaton nettiyhteys. Leirintä sähköineen maksoi RON 80, noin 18,90 euroa.

Bukarestin ja Bulgarian Sofian väli ei näyttänyt olevan leirintäseutua. Veliko Tarnovossa sellainen piti olla, muttemme sitä löytäneet. Päätiellä ei ollut minkäänlaisia opasteita. Niinpä majoituimme kaupungin lähellä Momin Sborissa motelli Gorski Kutiin. Huone ilman aamiaista maksoi BGN 40, noin 20 euroa.

Bulgariasta ei Sofian jälkeenkään löytynyt leirintäaluetta, joten seuraavakin yö nukuttiin motellissa, nyt Hotel Paradisessa. Huone ilman aamiaista maksoi BGN 65, noin 33 euroa.

Makedonian jälkeen ajaessamme Serbiaa ylöspäin, löytyi taas leirintäalue, joka oli Motelli Predejanen yhteydessä. Leirintä maksoi RSD 1200, noin 20 euroa.

Topolossa Belgradin eteläpuolella on viehättävän näköinen hotelli Oblenac aivan samannimisen kukkulan laella olevan Pyhän Yrjön kirkon luona. Kirkko lähirakennuksineen on serbialaisille pyhä liittyen sata vuotta sitten tapahtuneeseen kansannousuun. Tästä syystä kai hotellikin oli täynnä viikonlopun alkaessa. Jouduimme jatkamaan matkaa illan pimetessä. Medjulužjessa löysimme Sobe Pension Restoran 011:n, joka osoittautui matkamme vaatimattomimmaksi majoituspaikaksi. Yö maksoi 20 euroa.

Seuraavaksi illaksi ajettiin Novi Sadiin. Kaupunki oli kuitenkin täynnä festivaalien vuoksi, joten etsimme majapaikkaa kaupungin ulkopuolelta. Etsinnän jälkeen löysimme Bajana Prenociste Soben, jossa yöpymisemme maksoi 26 euroa.

Serbian jälkeen yövyimme Cegledissä Unkarissa jo valmiiksi katsomassamme Thermal Camping Castrum Cegledissa. Alueella on maksuton langaton nettiyhteys.

Leirintäyö maksoi HUF 4510, noin 16,90 euroa.

Slovakiassa yövyimme Camping Neresnicassa Zvolenissa. Slovakian leirintäalueilla näyttää olevan edelleen jo Tšekkoslovakian ajoilta tuttu poistumisaika aamukymmeneltä. Leirintä maksoi EUR 13,66. Slovakiahan oli jo vuoden alusta siirtynyt euroaikaan.

Puolassa on melko hyvä leirintäalueverkko. Kun seuraava maailmanperintökohde oli Wieliczan suolakaivos, yövyimmekaupunginMotel Camping Na Wierzynkassa. Leirintäyö maksoi PLN 50, noin 12,65 euroa.

Ennen Wroclawin Vuosisatahalliin tutustumista vietettiin yö kaupungin Camping Nr 117 Stadionissa maksaen siitäkin PLN 50, noin 12,65 euroa.

Viimeinen yö Puolassa vietettiin Pozrzadtossa vähän ennen Saksaa ja Franfurt am Oderia hollantilais-puolalaisessa Familie Camping de Kroonissa. Yöpyminen maksoi PLN 70, noin 17,70 euroa.

Saksassa Rügenin saarella oli matkan kallein leirintäalue. Camping Meier maksoi 25,50 euroa.

Ruotsissa tunnetusti kansainvälisen CCI -campingkortin hyväksyvät leirintäalueet ovat harvassa. Älmhultissa tällainen kuitenkin löytyy. Sjöstugans Camping och Vandrarhem lupaa vielä CCI –kortin haltijoille alennustakin. Leirintäaluevirkailijoille tämä oli kuitenkin uusi tieto, mutta kun esitin mustaa valkoisella, tuli alennuskin. Leirintäyö maksoi SEK 172, noin 18,70 euroa.

Kaikki leirintäaluehinnat käsittävät matkailuauton, kaksi henkilöä ja sähkön.

Kolme laivamatkaa

Helsingistä Tallinnaan on laivayhtiöissä varaa valita. Eckerö Linelta saadut vapaaliput ratkaisivat ensimmäisen laivamatkan. VW Multivan –korkuisen auton hinta S-etukortilla oli 47,50 €. Neljän tunnin ylitys Saksan Sassnitzista Ruotsin Trelleborgiin maksoi Scandlinesilla kahdelta hengeltä ja Multivanilta 146,58 €. Sassnitzin sataman supermarketista saa verolliset tuliaisjuomat huomattavasti edullisemmin kuin ruotsinlaivojen verovapaista myymälöistä. Pahimpaan ruuhka-aikaan emme onnistuneet saamaan laivalippuja Tukholmasta Helsinkiin eikä yölaivoihin Tukholmasta Turkuun, mutta onneksi sentään päivälaivaan. Club One –hinta Silja Linella oli yhteensä 91 €.

Kolme laivaa. Suomi on Itämeren takana. Helsingistä Tallinnaan Eckerö Linellä, Sassnitzista Trelleborgiin Scandlinesilla ja Tukholmasta Turkuun Silja Europalla.

Polttoainehinnoissa ei eroja, paitsi Ukrainassa

Dieselpolttoaineen hintahaitari kesällä 2010 oli +/- runsaat 10 senttiä Suomen hintatasoon verrattuna muualla paitsi Ukrainassa, jossa tankin täytti n 70 sentillä litra. Muualla halvinta dieselöljy oli Baltiassa ja kalleinta Saksassa ja Ruotsissa.

Ajokilometrejä Multivanin mittariin kertyi 6596.

Teksti ja kuvat: Sakari Niemi