KYMMENEN MATKAA MAAILMALLA 2009-2012

KYMMENEN MATKAA MAAILMALLA 2009-2012

Nämä kymmenen matkajuttua kirjoitettiin 2010-luvun taitteessa SimpleSite-alustalle. Alustan sulkeuduttua ne siirrettiin tälle Blogger-alustalle. SimpleSitessä rajoitettiin kuvien lukumäärää, joten juttujen kuvat ovat kuvakollaaseja. Tässä kyseiset kymmenen postausta linkkeineen. Osaa jutuista on siirron yhteydessä täydennetty kuvilla, mutta tiedot ovat kirjoittamisajalta. Juttujen pdf-versiot löytyvät kansioista SNmatkakuvaraportteja ja MATKAKUVAUKSIA PDF-MUODOSSA. 

Route 66  ÄITITIETÄ CHICAGOSTA LÄNTEEN 2009

1920-luvun lopulla valmistuneella valtatie 66:lla oli suuri merkitys lännen asuttamisessa. 2 448 mailia (3940 km) pitkä tie johti Chicagosta kahdeksan osavaltion läpi Los Angelesiin ja Santa Monican rannalle. Sen merkitys alkoi vähetä 2. maailmansodan jälkeen, kun Yhdysvallat yhtenä Saksan miehittäjävaltioista ihastui siellä olleisiin nelikaistaisiin autobaanoihin. 1985 lopetun tien nostalgia heräsi seuraavan vuosikymmenen alussa. Sitä olivat pitäneet yllä niin John Steinbeckin Vihan Hedelmät (1940), Bobby Troupin laulu Get Your Kicks On Route 66 (1946), kuin 1960-luvulla meilläkin esitetty TV-sarja Valtatie 66. Tietä on kuljettu myös lukuisissa elokuvissa, kuten Easy Riderissa ja Roadrunner 66:ssa. Nyt tien linjaa seuraten ja jäljellä olevia pätkiä pitkin tehdään nostalgiamatkoja.

Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

ARMENIA SILLOIN JA NYT  (1985 & 2009)

Neuvostoliiton aikaan Kaukasia oli suosittu ja ennen kaikkea edullinen matkakohde. Neljännesvuosisata sitten osallistuimme talviseen kiertomatkaan, jossa käytiin kaikissa kolmessa Kaukasian neuvostotasavallassa. Ajat kuitenkin muuttuivat, Neuvostoliitto hajosi ja Kaukasian tasavallatkin itsenäistyivät. Syyskesällä 2009 tutustuimme uudelleen Armeniaan, Kaukasian tasavalloista mielenkiintoisimpaan. Ja myönnettävä on, että muukin oli muuttunut kuin vuodenaika.

Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

ETELÄISTÄ AFRIKKAA AUTON LAVALLA JA TOISEN RATISSA 2010

Eteläisen Afrikan luonto vetää kameraa puoleensa yhä uudelleen. Kolmannella kerralla aikaa varattiin kolme viikkoa sen kuuden maan näkemiseen, kokemiseen ja kuvaamiseen. Matka paketoitui eteläafrikkalaisen Nomad-matkatoimiston 13 päivän seikkailuretkeen Namibian Swakopmundista Botswanan kautta Victorian putouksille Zimbabween. Toistasataa gigabittiä tallentui muistikorteille, mutta kuvattavaa jäi seuraavillekin kerroille.

Safaripuistoja matkalla oli kolme, Etoshan kansallispuisto Namibiassa sekä Okavangojoen suisto ja Choben kansallispuisto Botswanassa.

Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

 MAAILMANPERINTÖKOHTEITA ITÄ-EUROOPAN TEILLÄ 2010

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO pitää luetteloa maailman tärkeistä kulttuuri- ja luontokohteista. Niitä on jo yli 900 ja joka vuosi tähän listaan lisätään uusia paikkoja. Näitä maailmanperintökohteita on luonnollisesti myös Itä-Euroopan maissa. Kesän automatkallamme tutustuimme lähemmin niistä kymmenkuntaan.

 Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

JAAVA ja BALI via KUALA LUMPUR 2010

Indonesia on maailman suurin saaristovaltio, asukasluvultaan maailman neljänneksi suurin valtio ja suurin muslimienemmistöinen maa. Myös Malesia on muslimienemmistöinen, mutta molemmissa maissa kohtaavat Aasian uskonnot ja kulttuurit. Muun Indonesian islamilaistuessa Bali jäi ainoaksi hindukulttuurin keskukseksi.

Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

 TOIPUVA SAARIVALTIO SRI LANKA 2011

Pari viikkoa kierreltiin tsunamista ja sisällissodasta vähitellen toipuvaa saarivaltakuntaa. Kohteisiin sisältyi kuusi maan kahdeksasta UNESCOn maailmanperintökohteesta ja seitsemännettäkin sivuttiin, joten kamera joutui ylitöihin.

Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

 PACIFIC NORTHWEST - LUOTEIS–AMERIKAN JYLHÄT KUVAKULMAT 2011 

Runsas pari viikkoa Luoteis-Yhdysvaltojen ja Lounais-Kanadan henkeäsalpaavissa maisemissa Pacific Northwestinä tunnetulla alueella oli ennen kaikkea luontoelämys. Reitillä on viisi UNESCOn maailmanperintökohdetta, joista neljä on luontokohteita ja yksi liittyy alkuperäiskansojen ikiaikaiseen kulttuuriin. Mahtavien maisemien vastapainona oli neljä suurkaupunkia, kaksi molemmissa maissa, ja joukko pienempiä, joista kolmella on osavaltion pääkaupunkistatus. Näiden katukuvaa hallitsevat samankaltaiset State Capitol -rakennukset, vähän kuin Washingtonin Capitolin pienoismallit.

Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

MAAILMANPERINTÖKOHTEITA KESKI-EUROOPAN TEILLÄ 2011

Kesän 2010 Itä-Euroopan jälkeen etsimme UNESCOn maailmanperintökohteita läntisestä Itä-Euroopasta ja varsinaisesta Keski-Euroopasta. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO on vahvasti länsieurooppalaisessa johdossa, mikä näkyy varsin selvästi epätasa-arvoisena maailmanperintöstatuksen myöntämisenä. Keski-Euroopasta näitä kohteita löytyi yli kaksinkertainen määrä Itä-Eurooppaan verrattuna ja vielä lännempänä niiden suhteellinen määrä kasvaa edelleen. UNESCOn tärkein tehtävä Keski-Euroopassa näyttää olevan luostarien ja kirkkojen suojelu, sillä niitä suurin osa kohteistamme oli.

Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

AUSTRALIAN KUUMAA KESÄÄ QUEENSLANDIN TROPIIKISTA PUNAISEEN KESKUSTAAN via TOKIO 2012

Kun Suomessa on talvi kylmimmillään, on Australiassa kesä kuumimmillaan ja sadekausi. Kahtena viikkonamme helmikuussa 2012 ei taivaalta kuitenkaan tullut veden pisaraakaan, kun kuvauskohteina maan sateisimmassa osassa olivat UNESCOn maailmanperintökohteet Iso valliriutta ja Queenslandin tropiikin sademetsät. Punaisen keskustan kuumuudessa kohteina oli kolme kansallispuistoa kohokohtanaan aboriginaalien pyhä Uluru-kallio ennen viimeistä kohdetta etelärannikon Adelaidea.

                                     Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

UDMURTIA ja VENÄJÄN METROPOLIT 2012

Kun alkuvuodesta 2012 kerroin lähteväni Udmurtiaan, ei kukaan tiennyt missä se on. Sitten Venäjä valitsi euroviisuedustajakseen udmurtialaisen Buranovskie babuski -mummokuoron. Nyt lähes kaikki tietävät Udmurtian olevan suomalais-ugrilaisten sukulaistemme tasavalta Venäjällä lähellä Uralia. Paikan päällä osoittautui, ettei mummokuoroperinne rajoitu vain yhteen kylään, vaan joka kylässä näytti olevan vähintään yksi kuoro. Udmurtia on toki paljon muutakin. Sukulaiskansamme elämään vaikuttavat edelleen myös luonnonuskonnot. Toisaalta Udmurtian pääkaupunki Iževsk on nykyaikainen teollisuuskaupunki, jonka monet tuotteet ovat maailmankuuluja.

Blogipostaukseen / Jutun pdf-versio:

MUUT SAKUVA-BLOGIT

 SNmatkakuvaaja

- pääblogimme helmikuusta 2015 alkaen

 SAKUVAMATKOJA MAAILMALLA

- sakuva-sivuston blogivalikko

 kriittistä matkaa

- kriittisempiä blogipostauksia helmikuusta 2010 lähtien

 SAKUVAT –kuvasivu

- sakuvien kotisivu maittain ja matkoittain

 SNmatkakuvaaja Facebookissa

UDMURTIA ja VENÄJÄN METROPOLIT 2012

Kun alkuvuodesta 2012 kerroin lähteväni Udmurtiaan, ei kukaan tiennyt missä se on. Sitten Venäjä valitsi euroviisuedustajakseen udmurtialaisen Buranovskie babuski -mummokuoron. Nyt lähes kaikki tietävät Udmurtian olevan suomalais-ugrilaisten sukulaistemme tasavalta Venäjällä lähellä Uralia. Paikan päällä osoittautui, ettei mummokuoroperinne rajoitu vain yhteen kylään, vaan joka kylässä näytti olevan vähintään yksi kuoro. Udmurtia on toki paljon muutakin. Sukulaiskansamme elämään vaikuttavat edelleen myös luonnonuskonnot. Toisaalta Udmurtian pääkaupunki Iževsk on nykyaikainen teollisuuskaupunki, jonka monet tuotteet ovat maailmankuuluja.

Udmurtian junamatkan vaihtoasemat antoivat mahdollisuuden päivittää kolmen miljoonakaupungin, Pietarin, Kazanin ja Moskovan, kuvia digiaikaan. Junamatkoilla pohjoisella ja eteläisellä reitillä tallentui muistikorteille näkymiä niin maaseudulta kuin isoista ja pienistä asutuskeskuksistakin.

Allegrolla Pietariin

  Junamatka Helsingistä Pietariin kestää nopealla Allegro-junalla vain kolme ja puoli tuntia. Rajamuodollisuudet hoidetaan matkan aikana, joten raja ylitetään ilman pitempiä pysähdyksiä. Ainoa pysähdys oli Viipurissa. Lahden ylittävältä rautatiesillalta sai hyvän kuvakulman jo aiemmin tutuksi tulleille Viipurin tunnuskohteille.

  Pietariin saavuttua oli aikaa viisi ja puoli tuntia seuraavaan junaamme. Kun matkatavarat oli siirretty Suomen asemalta Laatokan asemalle, oli todettava, että aika riitä vain yhteen helposti saavutettavaan kohteeseen. Valitsimme yhden metroetäisyyden päässä olevan Aleksanteri Nevskin aukion. Sen tunnetuin kohde on Aleksanteri Nevskin luostari, joka on yksi neljästä vanhan Venäjän Lavra-arvonimen saaneista suurista luostareista. Muut ovat Moskovassa, Kiovassa ja Pihkovassa. Aukio on Pietarin pääkadun Nevski Prospektin toinen pää. Sieltä Moskovan asemalle johtavaa osuutta kutsutaan Vanhaksi Nevskiksi.

Aleksanteri Nevskin lavra ja sen pääkirkko Pyhän Kolminaisuuden katedraali. Vanhan Nevskin liikennettä . Olhavan päärautatieasema ja Zelenetskin Pyhän Kolminaisuuden luostari Leningradin oblastissa.

Siperian rataa Udmurtiaan

  Pietarista lähdimme Baikal-junalla yli vuorokauden kestäneelle matkalle legendaarisen Siperian radan yhtä haaraa Udmurtiaan. Iltapäivän ja illan mittaan vaihtelivat Leningradin oblastin maisemat luonnosta kyliin ja pikkukaupunkeihin. Pysähdyimme suomalaisillekin tutuissa Olhavan ja Tihvinän kaupungeissa.

Moskovasta tätä kautta tulevaan Siperian radan haaraan yhdyimme yöllä. Aamulla herätessäni olimme Mantugovon asemalla Kostroman oblastissa. Asemalaiturilla paikalliset naiset ja jotkut miehetkin kaupustelivat marjoja ämpäreistään. Vaihtelevien kylä- ja maaseutumaisemien jälkeen saavuimme oblastin toiseen, edellistä suurempaan Šarjan kaupunkiin.

Junaemäntämme Šarjan asemalla ja kylämaisemaa Kostroman oblastissa. Kirovin asemalaituri on kuin basaaritori. Vjatkajoki Kirovin oblastissa.

Pian Šarjan jälkeen ylitimme taas rajan ja saavuimme Kirovin oblastiin. Lukuisten ikkunassa vilahdelleiden kylien jälkeen saavuimme pienelle Shabalinon rautatieasemalle, jossa odottelimme melko kauan vastaantulevia junia. Seuraava asemarakennus olikin sitten melko massiivinen. Tulimme Kotelnitšiin, jossa yhdyimme vanhaan Vladimirista tulevaan Trans-Siperian päärataan. Kaupungin jälkeen ylitimme ensimmäistä kertaa Vjatka-joen ennen saapumistamme oblastin pääkaupunkiin, lähes puolen miljoonan asukkaan Kiroviin. Se olikin viimeinen pysähdyksemme ennen Udmurtiaa.

Pohjois-Udmurtia

Glazovin Vapaudenaukiota hallitsee Kristuksen kirkastumisen kirkko. Idnakarista on mahtavat maisemat eri suuntiin. Kuvatuin oli kuitenkin komea sateenkaari, joka kiinnosti myös paikallisia. Jundan besermankylää ja iltaelämää aurigonlaskun aikaan. Oppaanamme toiminut besermannainen Jundan kunnantalon edustalla.

Saavuimme Glazoviin, Pohjois-Udmurtian tärkeimpään ja yhteen tasavallan suurimmista kaupungeista, yllättävän rankkasadekuuron piiskatessa meidät märiksi. Kaupungin laidalla on ollut muinaisugrilaisten kyläyhteisö Idnakar. Siellä ei vielä ole mitään muuta kuin maisemaa, mutta museo on suunnitteilla. Nyt vanhan kulttuurin kätkevää kumpua kuvatumpi olikin sateen jälkeinen mahtava sateenkaari.

Glazovista matka jatkui hieman etelämmäksi Jundan besermankylään. Besermanitovat udmurtteihin kuuluva etninen ryhmä, jonka kieltä pidetään udmurtian murteena. Nykyään heillä on alkuperäiskansan asema. Kylän museossa tutustuimme heidän historiaansa ja elämäänsä käsitöineen ja ruokakulttuureineen.

Yöksi tulimme piirikeskus Kezin laidalla olevaan majapaikkaamme, jossa majoituimme kahdeksi yöksi mm. paikalliseen luhtiaittaa muistuttavaan kenosiin.

Seuraavana päivänä meidän piti mennä Kamajoen alkulähteille, mutta viime päivien rankkasateet olivat moukaroineet sinne johtavat tiet ajokelvottomiksi. Ohjelmamme suuntautui nyt naapuripiirin keskukseen Debjosyyn. Sen edustalla on udmurttien pyhä vuori Baygurez. Siellä saimme tutustua luonnonuskonnon harjoittamiseen ja nauttia musiikkiesityksistä. Pyhän vuoren nautintoihin kuului myös leipä ja pontikka.

Pyhältä Baygurez-vuorelta siirryimme Debjosyn keskustaan. Täydennettyämme henkilökohtaisia ruoka- ja ennen kaikkea juomavarastojamme tutustuimme käsityökeskukseen, jossa saimme tutustua myös käsitöiden tekoon.

Matkalla majapaikkaamme nautimme lounaan Kezin keskustassa, jossa katseet ja objektiivit suuntautuivat myös taidokkaisiin puuveistoksiin.

Gostinyza Dvor Shibizan majatalon majoitustiloista osa sijaitsi kenos-aitassa. Majatolon nuorempää isäntäväkeä. Vanhauskoisten venäläisten Kamuski-kuro lauloi ja leikki kuulijoidensa kanssa, jonka jälkeen udmurttimummojen Kubanza-kuoro lauloi sydämensä kyllyydestä, samoin nuorempien Elävä Lähde-duo.

Shamaanin johdolla saimme tutustua luonnonuskonnon harjoittamiseen pyhällä Baygurus-vuorella. Debjosyn käsityökeskus piirikeskuksen keskustassa. Siperian tien varrella Bazkejevossa on museo vankien välimajoituspaikassa. Näin vankeja kuljetettiin Siperiaan ennen rautatien valmistumista.

Majapaikassamme meitä jo odotti illan ensimmäinen mummokuoro. Se oli vanhauskoisten venäläisten Kamuski-kuoro Kaman alkulähteiltä. Jäi hieman epäselväksi miten he pääsivät tulemaan sieltä ajokelvottomien teiden takaa.

Vanhauskoisten musiikkiesityksen ja seura- ja piirileikkien vielä kestäessä saapuivat luoksemme seuraavat esiintyjät, udmurttimummojen Kubanza-kuoro. Sama meno jatkui koko illan illallista myöden, kun esiintyjiin liittyi vielä nuorten Elävä lähde -duo. Saunan jälkeen maistuikin jo yöuni.

Seuraavana aamuna matkamme jatkui lounaaseen. Läheisellä lähteellä täytimme vesipullomme raikkaalla vedellä. Ajoimme Igran piirikeskuksen kautta Bazkejevoon, jossa on Siperiantiemuseo ainoassa alkuperäisenä säilyneessä vankilarakennuksessa.

Saapuessamme paikalle oli kahlevankien kuljetus selleihin juuri menossa. Sisällä mekin saimme osamme vankimuonasta, puuroa ja leipää.

Paluumatkalla nautimme lounaan Igran pikkukaupungissa (tai isossa kylässä). Pysähdyimme vielä läheisessä Sundurissa, jossa tutustuimme Udmurtian kulttuurikeskukseen ja museoon.

Udmurtian kulttuurikeskus Sundurissa Idkan piirissä. Kulttuurikeskuksen kenos ja henkilökuntaa. Votkinsk sijaitsee suuren tekojärven rannalla, samoin synnyinkotiansa valvova Tsaikovski.

Pääkaupunki ja Keski-Udmurtia

Matkamme jatkui Keski-Udmurtiaan. Ajoimme Jakšur-Bodjan piirikeskuksen läpi etelään, kunnes pääkaupunki Iževskin kehätieltä suuntasimme itään Udmurtian suurimpiin kaupunkeihin kuuluvaan Votkinskiin. Kaupungin sijainti on kaunis suuren tekojärven rannalla. Kuuluisa se on kuitenkin säveltäjä Pjotr Tšaikovskin synnyinkaupunkina. Hänen lapsuudenkodissaan on Tšaikovski-museo, joka luonnollisesti oli meidänkin vierailumme syy. Kahdeksi seuraavaksi yöksi palasimme pääkaupunki Iževskiin, jossa meillä olikin matkan ainoa hotellimajoitus.

Iževsk on hieman Helsinkiä suurempi metalliteollisuuskaupunki, jonka varmaan tunnetuin tuote on Kalašnikovin rynnäkkökivääri, jonka hän suunnitteli juuri Iževskissä. Aseen ”ansioluettelo” maailman yleisimpänä aseena ei välttämättä ole mieltä ylentävä. Kaupungin toinen kuuluisa tuotemerkki on autoja ja moottoripyöriä valmistava IŽ (ИЖ). Suomessa sen moottoripyöriä myytiin aikoinaan IC -merkkisinä.

Udmurtian parlamentti ja kansallismuseo Udmurtian pääkaupungissa Iževskissa. Iltavalaistu Mikaelin katedraali ja lähinaapurinsa Kalashnikovin asemuseo.

Pieni aamulenkki Pushkinin, Kirovin ja Karl Maxin katujen kautta toi ooppera- ja balettiteatterin, kulttuuritalon ja ostoskeskusten reunustamalle Keskusaukiolle, jonka kulmassa hotellimmekin sijaitsi parlamentin naapurissa. Itse aukiota elävöittivät veistokset, kukkaistutukset ja lukuisat myyntikojut.

Päivän ohjelma alkoi tutustumisella Udmurtian kansallismuseoon. Hyvin järjestetyn museon kokoelmista löytyivät myös ensimmäisen Udmurtian päivämme kohteesta, Idnakarin muinaisasumuksesta löydetyt koristeelliset esineet. Museon jälkeen ajettiin tekojärven rannalle.

Iževskistä etelään

Pääkaupungille omistetun aamupäivän jälkeen suuntasimme iltapäiväksi Karamas-Pelgan kylään Etelä-Udmurtiaan. Sielläkin oli mummokuoro vastassa. Udmurtian kulttuurikeskuksessa nautimme pitkän lounaan. Ulkona leikittiin ja laulettiin tutustuen isäntiemme kulttuuriin. Häänäytelmä esitettiin suomalaisvoimin. Lopuksi paistettiin ulkona lettuja.

Ohjelmallinen iltapäivä pitkine lounaineen Karamas-Pelgan kulttuurikeskuksessa. Euroviisumummojen Buranovo.

Paluumatkalla pysähdyimme Euroviisukisassa komeasti kakkoseksi yltäneen mummokuoron kotikylässä Buranovossa. Mummot olivat kiertueella Kaliningradissa, mutta kylän kulttuuriin tutustuimme huopataiteilija Alexander Pilin ateljeessa. Buranovon uusi kulttuuritalo oli valmistumassa ja mummojen tuella valmistuva uusi kirkkokin oli saanut jo kivijalan.

Takaisin pääkaupunkiin

Iževskin viimeisen aamupäivän ohjelmana oli tutustuminen kahteen naapurukseen. Mikaelin (Mihailin) katedraali on uudempi pääkaupungin kahdesta katedraalista. Sen esikuvina ovat olleet Moskovan Punaisentorin Pyhän Vasiliuksen katedraali sekä Aleksanteri II:n murhapaikalle rakennettu Pietarin Verikirkko.

Katedraalia vastapäätä sijaitsee Mihail Kalašnikoville omistettu asemuseo. Hän suunnitteli Iževskissä mm maailman tunnetuimman aseen, Kalašnikov AK-47 –rynnäkkökiväärin. Iževskin asetehtaalta on lähtenyt maailmalle myös muita tunnettuja merkkejä, mm Baikal-haulikot.

Naapuruudesta huolimatta museon sivuilla vakuutetaan:

Please note that the St. Mikhail Cathedral wasn't named after Mikhail Kalashnikov!

Uskottakoon, sillä katedraali valmistui 12 vuotta ennen Kalašnikovin syntymää.

Taas Etelä-Udmurtiaan

Kohteemme Etelä-Udmurtiassa oli Malaja Purgan piirikeskus. Lounaan jälkeen tutustuimme kirjastotalon käsityökeskukseen ja sen jälkeen laajaan puuveistospuistoon.

Viimeistä Udmurtian iltaamme vietimme Orlovon kylässä, jonne meidät toivotti tervetulleiksi jo totuttuun tapaan mummokuoro. Tutustuimme eteläudmurtialaiseen kulttuuriin monipuolisesti. Perinneohjelmassa oli käsityötä, musiikkia, leikkiä, ruokaa ja juomaa. Tutustuimme myös uhrilehtoon. Viimeiseksi yöksi majoituimme perheisiin. Meidän isäntänämme olivat tunnetun hiihtäjän Maksim Vylegžanin vanhemmat. Hänen siskonsa Olga toimi tulkkinamme. Hän opiskelee suomen kieltä Tarton yliopistossa.

Orlovon kylän vieraanvaraiset vastaanottajamme ja mummot langan kerintätyössä. Malaja Purgan puuveistospuisto ja Udmurtian rajamonumentti Jumjassa Tatarstanin rajalla.

Bussilla Tatarstaniin

Udmurtiasta matkasimme bussilla Pohjois-Tatarstanin poikki tasavallan pääkaupunkiin Kazaniin. Öljyllä rikastuneen Tatarstanin pääkaupunki kuuluu Venäjän miljoonakaupunkeihin. Kazanin federaatioyliopisto (entinen valtionyliopisto) on Venäjän toiseksi vanhin ja yksi maineikkaimmista. Sen tunnettuja opiskelijoita olivat mm. Leo Tolstoi ja Vladimir Lenin.

Loppupäivä Kazanissa

Kazan ei ollut minulle uusi kokemus, sillä 14 vuotta sitten olin Kamera-lehden kuvausmatkalla Tatarstanissa, lähinnä Volgan-Kaman kansallispuistossa, mutta muutaman päivän myös Kazanissa.

Kazaniin tultiin Nikolai Jeršovan katua, joka jatkui Karl Marxin katuna kaupungin ytimeen eli Kremlin muureille saakka. Tällä pitkällä katuosuudella sijaitsevat monet kulttuurin ja sivistyksen tärkeät laitokset, kuten Tupoleville omistetun teknisen yliopiston rakennuksia, taidekoulu, valtion taidemuseo ja ooppera- ja balettiteatteri. Lounaan nautimme maatalouspalatsissa, jonka edustalla myös hääpari osoitti rakkauttaan. Palatsilta avautui mahtava panoraama Kremliin moskeijoiden minareetteineen ja kirkkojen torneineen.

Paikallisoppaan johdattelemina tutustuimme aluksi Bogoroditskijn luostariin, jonka pääkirkon vetonaula on kuuluisa Kazanin jumalanäidin ikoni. Pysähdyimme myös Fuksin aukiolla. Tämän saksalaista alkuperää olleen tiedemiehen patsaan erikoisuus on kuvanveistäjän hänen kävelykeppinsä päähän tekemä taiteilijan omakuva. Puistosta avautui myös näköala Kazanka-joelle ja sen pohjoisrannalle.

Kaupunkiajelulla kiersimme myös nykyeliitin valtakeskittymän Vapaudenaukion, jonka varrella sijaitsevat tasavallan parlamentti, kaupungintalo, kansallinen konserttisali ja ooppera- ja balettiteatteri sekä kookas Leninin patsas.

Kiertoajelu toi silmien eteen lukuisia moskeijoita ja kirkkoja sekä muita arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia. Pysähdyimme kaupungin vanhimman moskeijan al-Mardzanin luona sekä aikoinaan Lenin-museoksi rakennetulla Tatarstanin kulttuurikeskuksella. Reitti kulki myös Kazanin maineikkaan yliopiston kautta.

Poikkesimme vielä vanhaan puurakennustyyliin tehdyssä viihdekeskus Tugan Avylymissa ennen Kazanin päänähtävyyttä, UNESCOn maailmanperintöluetteloonkin kuuluvaa Kremliä.

UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva Kazanin Kreml ja sen uusi päämoskeija Kolşärif. Tatarstanin parlamentti pääkaupungin Vapaudenaukiolla ja maineikas federaatioyliopisto.

Kazanin Kreml on Kazanka-joen suulla paikassa, jossa joki laskee Volgaan. Sitten viime käyntini on Kremlin muurien sisäpuolelle rakennettu mahtava Kolsärifin moskeija paikalle, josta Iivana Julma purkautti silloisen suurmoskeijan puoli tuhatta vuotta sitten. Tuhottuaan Kremlin kaikki moskeijat rakennutti Iivana tilalle ortodoksikirkkoja, joista huomattavin on Marian ilmestyksen katedraali. Museoiden ja molempien uskontojen tärkeimpien temppeleiden lisäksi Kremlin muurien sisäpuolella asustelee myös Tatarstanin presidentti.

Myöhään illalla jatkoimme matkaamme yöjunalla Moskovaan.

Päivä Moskovassa

Moskova on ehtinyt tulla tutuksi monilla matkoilla neljän vuosikymmenen ajalta. Edellinen käynti ajoittui kuitenkin viime vuosituhannen loppuvuosille, joten kuvien päivittäminen digiaikaan oli täälläkin paikallaan.

Juna saapui aamulla Komsomolskajan aukion laidalla sijaisevalle Kazanin rautatieasemalle. Aukiolla on myös kaksi muuta asemaa, Jaroslavin asema ja Leningradin asema, jolta matkamme jatkui myöhään illalla Pietarin kautta Helsinkiin. Siirsimme tavaramme lähtöasemamme säilytykseen ennen kuin lähdimme metrolla kaupungin ydinkeskustaan. Aikaa pääkaupungille oli koko päivä, sillä yöjunamme lähtisi vasta iltakymmeneltä.

Juuri saneeratulta Bolšoi-teatterilta kävelimme Moskovan sydämeen Punaiselle torille ja Kremlille.

Oli lauantai, joten pääkaupunki oli täynnä häähumua. Liikkeellä olivat lähinnä morsiamet, jotka soivat valloittavan hymynsä myös tuntemattomalle valokuvaajalle. Hieman sateinen sää ei tuntunut haittaavan menoa myöskään Punaisella torilla, jossa turistit kuvauttivat itseään milloin minkin tunnetun kohteen edessä. Tavaratalo GUM on ollut jo parikymmentä vuotta hienoimpien länsieurooppalaisten tavaratalojen luokkaa, myös hinnoiltaan. Sen sisätilojen viehättävät kuvakulmat eivät kuitenkaan maksaneet mitään.

Moskva-joen sillalta avautuivat hyvät kuvakulmat niin Kristus Vapahtajan uudelleen rakennetulle katedraalille kuin valtionyliopistollekin.

Kremlin edusta tuntemattoman sotilaan haudan ikuisine tulineen ja kunniavartiosotilaineen oli kuin silloin ennen. Itse Kremlin sisäänpääsystä myöhästyimme, syynä liian varhainen sulkemisaika valoisana kesäiltana.

Illan suussa kävelimme kävelykatu Arbatille, joka on jo muutaman vuosikymmenen ollut taiteilijoiden ja turistien suosima ajanviettopaikka.

Kesäillan jo pimetessä palasimme Komsomolskajan aukiolle, jonka Leningradin asemalta kotimatkamme alkoi.

Punainen tori Kremliltä Pyhän Vasilin katedraalille ja vahdinvaihto tuntemattoman sotilaan haudalla. Moskva-joki valtionyliopistolle ja iltavalaistu Komsomolskajan aukio hotelli Leningradille. 

Udmurtia ja Venäjän metropolit 11-19.8.2012

AUSTRALIAN KUUMAA KESÄÄ QUEENSLANDIN TROPIIKISTA PUNAISEEN KESKUSTAAN via TOKIO 2012

Kun Suomessa on talvi kylmimmillään, on Australiassa kesä kuumimmillaan ja sadekausi. Kahtena viikkonamme ei taivaalta kuitenkaan tullut veden pisaraakaan, kun kuvauskohteina maan sateisimmassa osassa olivat UNESCOn maailmanperintökohteet Iso valliriutta ja Queenslandin tropiikin sademetsät. Punaisen keskustan kuumuudessa kohteina oli kolme kansallispuistoa kohokohtanaan aboriginaalien pyhä Uluru-kallio ennen viimeistä kohdetta etelärannikon Adelaidea.

 Päivä Tokiossa

 Toistakymmentä vuotta sitten aloitimme maailmanympärimatkamme Finnairin suoralla lennolla Tokioon ja myöhemmin Australiaan. Noudatimme nyt samaa reittiä, tosin Tokioon jäivät vain lentojen väliset kymmenen tuntia. Siinä ajassa ei runsaan 12 miljoonan asukkaan kaupunkia ehdi päivittää, joten valitsimme kohteiksi pilvenpiirtäjien Shinjukun ja keisarillisen palatsin Tokion keskustassa. Metropolin mahtavan hallintorakennuksen tornista sai hyvän kuvakulman Tokion pilvenpiirtäjille.

Tokion Shinjukun pilvenpiirtäjiä Koshu-Kaido Avenuen varrella ja  metropolin hallintorakennuksen tornista. Shinjukun ravintola-aluetta, Japanin keisarin palatsi ja Nijubashin kivisilta Tokion keskustassa.

Paluu Australiaan

Kaakkois-Australian talvea kesäkuussa 1999; Lammaslauman huurteinen aamu New South Walesissa ja leirintäalueen ainoiden asukkaiden aamu Victoriassa.

 Viimeksi matkasimme Suomen kesästä Australian talveen ja kiertelimme maan kaakkoisosia asuntoautolla. Sää oli melko siedettävä, vain joskus yöllä lämpötila laski nollan paikkeille. Pahin kuvausta haittaava seikka oli valoisan päivän lyhyys. Nyt vuodenajat olivat päinvastoin ja hellettä riitti yli oman tarpeen. Pohjois-Queenslandissa lämpötila oli hieman matalampi kuin maan keskiosissa, mutta kosteus antoi oman vaikutuksensa ilmanalaan. Miellyttävin välimerellinen lämpötila oli Etelä-Australian pääkaupungissa Adelaidessa.

 Queenslandin tropiikin koralleja ja sademetsiä

 Saavuimme Pohjois-Queenslandin Cairnsiin aikaisin aamulla ja veimme matkatavarat hotellin säilytykseen. Huoneen saantiin oli vielä monta tuntia, joten kulutimme aikaa kaupungilla kostean helteiseen säähän täysin sopimattomissa matkavaatteissamme. Varasimme turistitoimistosta kokopäiväretket kolmelle seuraavalle päivälle. Kun viimein saimme huoneemme, otti kahden lentoyön ja niiden välisen Tokio-päivän rasitus veronsa. Loppupäivään ei nukkumisen lisäksi mahtunutkaan muuta ohjelmaa.

Pohjoisen turistikeskus Cairns

Trooppinen Cairns on yksi Australian suosituimmista turistikaupungeista. Eniten matkailijoita tulee Japanista ja muualta Aasiasta, mutta paljon myös Euroopasta. Itse kaupunki on rakennettu viihtyisän avaraksi, mutta sen suosio perustuu ennen kaikkea lähistön maailmanperintökohteisiin, Isoon valliriuttaan ja Queenslandin tropiikin sademetsiin. Suosittu on myös junamatka Kurandan vuoristokylään ja paluu sieltä köysiradalla sademetsän yli.

Australian ja aboriginaalien liput. Cairnsin keskustan City Mall ja rannan uimalaguuni.

Matkailun lisäksi Cairnsin seutu saa elantonsa maataloudesta, varsinkin sokeriruo´on ja banaanin viljelystä.

Cairnsin ihmisiä ja kaupunkiluontoa. Cairns State High School oppilaineen ja syrjäytyneitä aboriginaalinaisia seuraavan korttelin puistossa. Cairnsin kirjaston puistossa asustelevaa lepakkopopulaatiota, isokaljumesikko ja naamiohyyppä.

Cairns rakennettiin aikoinaan aboriginaalien alueelle. Tänään heitä on entistä enemmän mukana niin matkailuelinkeinossa kuin kulttuurielämässäkin. Silti heitä näkee valitettavasti vielä enemmän syrjäytyneinä kaupungin puistoissa.

Kurandan kylä ja Barron Gorgen sademetsää kiskoilla ja vaijereilla

 Barron Gorgen kansallispuisto kuuluu yhteisnimellä Queenslandin tropiikki UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Sen reunalla on suosittu Kurandan sademetsäkylä, jonne johtaa Cairnsista vanha maisemarautatie ja paikkakuntien puolivälistä kaapelivaunuyhteys sademetsän yllä. Meno toisella ja paluu toisella kulkuvälineellä onkin suosittu tapa vierailla kylässä, josta valitettavasti on muodostunut lähinnä turistirysä. Nyt ei kuitenkaan ollut sesonkikausi ja kylässä oli tilaa vierailijoille. Kylä on tunnettu markkinoistaan Original Kuranda Rainforest Markets ja Kuranda Heritage Markets. Koko pääkadun varsi on jatkoa näille markkinapaikoille.

Kuranda Scenic Railway Cairnsista Kurandan sademetsäkylään. Innokkaat turistit odottavat Cairnsin asemalla junaa sen tuloa kuvaten. Panoraamaa junasta Korallimerelle. Junamatkan päänähtävyys on Barron Falls, jossa pysähdytään kuvaustauolle. Kurandan rautatieaseman teehuone kertoo palvelunsa tasosta.

Kuranda Scenic Railway Cairnsista Kurandan sademetsäkylään. Innokkaat turistit odottavat Cairnsin asemalla junaa sen tuloa kuvaten. Panoraamaa junasta Korallimerelle. Junamatkan päänähtävyys on Barron Falls, jossa pysähdytään kuvaustauolle. Kurandan rautatieaseman teehuone kertoo palvelunsa tasosta.

Daintreen sademetsää ja Korallimerta aboriginaalien hengessä

Queenslandin tropiikin UNESCO-kansallispuistoista merkittävin on Daintreen sademetsä, jonne tehdään erilaisia retkiä. Valitsimme retken, jonka teemana oli aboriginaalikulttuuri. Ensimmäinen kohteemme oli kuku yulanji -kansaan kuuluvan taiteilija Binnan ateljee Mossmanissa. Hän ohjasi meitä aboriginaalitaiteeseen ja valmistamaan avaimenperän matkamuistoksi kotiin.

Daintreen kansallispuisto. Sademetsäretki tehtiin nelivedolla, vaikka krokotiileistään tunnettu Daintree-joki ylitettiinkin maanteitse. Sademetsän sammakko. Matkalla poikettiin aboriginaalitaiteilija Binnan ateljeessa avainperä tehden.

Matka jatkui Daintreen kylän kautta Daintree-joen yli sademetsään, jossa kävelyretken jälkeen pääsimme uimaan Niaun putouksen alla. Lounaan nautimme Silky Oaks Lodgessa Mossman-joen ja sademetsän maisemissa.

Korallimeren Cooya Beach. Matalassa rantavedessä opittiin aboriginaalioppaan johdolla perinteistä keihäskalastusta. Korallimeren rantavesissä on monenlaista elävää, kalojen lisäksi merikilpikonnia ja rapuja.

Cooya Beachillä saimme lisäoppia kuku yulanji-kansan perinteistä matalassa rantavedessä ja vaivalloisessa mangroveryteikössä rämpimällä. Siellä yksi Kubirri Warran veljeksistä opasti meitä seiväskalastukseen ja mutasimpukoiden etsintään. Näin hankimme itsellemme iltapalaa, jonka valmistimme hänen luonaan. Hän esitteli meille myös aboriginaalien yrttejä ja tärkeitä välineitä kuten bumerangeja.

Rannan mangroveryteikössä rämpien täydennettiin iltapalaa mm mutasimpukoilla. Iltapalan yhteydessä oppaamme esitteli aboriginaalien työvälineitä, tässä bumerangeja. Paluumatkan kuvaustauko Rex Lookoutilta Wangetti Beachille.

Paluumatkalla oli vielä kuvaustauko Rex Lookoutilla, josta sai panoraamamaisemaa Wangetti Beachille.

Päivä Isolla valliriutalla

Pohjois-Queenslandin toinen UNESCOn maailmanperintökohde on Iso valliriutta, joka on maailman suurin koralliriutta. Marine Worldin asemalla ulommilla korallivesillä vietettiin viisi tuntia. Korallikuvaukset suoritettiin lasipohjaveneestä ja puolisukellusveneestä, koska ei ollut käytettävissä vedenalaiskameraa. Matkoihin Cairnsista Marine Worldiin ja takaisin kului yhteensä kolme tuntia pika-aluksella.

Iso valliriutta. Päämäärämme Marine World ulommalla Isolla valliriutalla. Maailman suurimman koralliriutan koralleja ja kaloja lasipohjaveneestä ja puolisukellusveneestä.

Australian eläinmaailmaa

Kesäkuumalla eläinten näkeminen luonnossa on vaikeaa. Illansuussa saattoi nähdä kenguruita niityllä, muttei silloinkaan ollut kuvausmahdollisuutta. Lintuja kyllä näkyi niin kaupungissa, kuin maaseudullakin. Niinpä eläimiä piti lähteä etsimään eläintarhasta. Cairns Tropical Zoo sijaitse muutama kymmenen kilometriä kaupungista pohjoiseen. Siellä on nähtävissä edustava valikoima Australian eläimistöstä. Tosin sielläkään kaikki eivät helteellä tulleet kuvattaviksi suojaisista koloistaan.

Cairns Tropical Zoo. Australian tunnetuimmat nisäkkäät koala, kenguru ja dingo sekä maan pelätyimmät eläimet australiankrokotiili ja suistokrokotiili.

Cairns Tropical Zoo. Australian isot lentokyvyttömät linnut kypäräkasuaari ja emu sekä pienemmistä linnuista sateenkaariluri, pikkunokipöllö ja kultatöyhtökakadu.

Punaisen keskustan hehkua

 Parin tunnin sisäisen lennon jälkeen saavuimme Keski-Australian keskukseen Alice Springsiin. Keski-Australia on nykyään Pohjoisterritorion eteläpuolisko. Sisämaassa keskellä mannerta sijaitseva alue on talvella kylmä ja kesällä erittäin kuuma, kuten saimme kokea.

Queenslandin tropiikista Punaiseen keskustaan

Keski-Australian ainoa kaupunki Alice Springs

Alice Springs on Pohjoisterritorion toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Australian maantieteellisessä keskipisteessä. Lyhyen aikaa 1920-luvulla se oli erillisen Keski-Australian territorion pääkaupunkikin. Kaupungissa on useita historiallisia rakennuksia, jotka löytää seuraamalla Heritage walk -kävelyreittiä. Kaupunki on myös lentävien lääkäreiden keskuspaikka. Kaupungin katukuvassa lähinnä puistoissa on paljon aboriginaaleja usein taidettaan myyden.

Todd Mall -kävelykadulla on useita aboriginaalitaideliikkeitä. Sen roskakoritkin esittelevät tätä taidetta. Australian aboriginaaleja on suhteellisesti eniten Pohjoisterritoriossa, lähes kolmannes väestöstä. Sen lippu kuvaa autiomaata ja aboriginaalien perintöä. Alice Springsin kävelykadun puisto on suosittu oleskelupaikka, jossa monet aboriginaalit myös myyvät taidettaan. Vanha vankila Stuart Town Gaol on Alice Springsin vanhin rakennus.

Alice Springsin lintuja. Isohuiluvaris, Korppi, Ruusukakadu,  Töyhtökyyhky, Isosepelkaija

Varasimme kaupungin turistitoimistosta kolme Emu Run Toursin kokopäiväretkeä.

Läntisen MacDonnellin rotkot ja solat

MacDonnellin vuorijonon läntinen puoli muodostaa Western MacDonnell National Parkin, jossa sijaitsevat Alice Springsin pohjoispuolen mahtavimmat maisemat. Ensimmäinen Emumatkamme pysähtyi aluksi Lentävien lääkäreiden perustajan John Flynnin hautamuistomerkillä, jonka jälkeen silmien eteen avautuivat jylhät rotkot ja kallioseinämät Simpsons Gapissa ja Standley Chasmissa. Ochre Pitsissa sai ihailla monen väristä okraseinämää. Kiipeämällä Ormiston Gorgen näköalapaikalle sai yleiskuvan rotkomaisemasta ja Mt Sonder Lookoutilta avautui silmien eteen makaavaa naista muistuttava vuori. Jylhät maisemat jatkuivat vielä Glen Helen Gorgella ja Ellery Greek Bigholella, jossa kuuman päiväretken jälkeen sai pulahtaa uimaan ennen paluuta Alice Springsiin.

Western MacDonnell National Park. Simpsons Gap, Standley Chasm, Ochre Pits, Ormiston Gorge.

Western MacDonnell National Park. Mount Sonder  ja panoraamaa läheiseltä Lookoutilta.Glen Helen Gorgen ja Ellery Greek Bigholen solat. vesineen

Western MacDonnellin kansallispuiston lintuja ja kala.Pyhimyskalastaja, Mustaotsatylli, Australianmehiläissyöjä, Viheltäjähaukka, ...ja se kala.

Aboriginaalien pyhät vuoret Uluru ja Kata Tjuta

Uluru-Kata Tjuta National Park on UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva kansallispuisto, joka käsittää nimensä mukaisesti aboriginaalien pyhät vuoret Uluru (Ayers Rock) ja Kata Tjuta (Olgas). Puisto sijaitsee 450 kilometrin etäisyydellä Alice Springsista, joten päiväretkelle lähdetään aamuvarhaisella ennen auringonnousua ja sieltä palataan vasta puolen yön jälkeen. Matkan puolivälissä, jossa retkireitti eroaa etelään vievästä Stuart Highwaysta jatkuen länteen Lesseter Highwayna, on matkan merkittävin kylä ja taukopaikka Erldunda. Ennen kansallispuistoa oli kuvaustauko Mt Conner Lookoutilla.

 Uluru-Kata Tjutan kansallispuiston keskuskylä on Yulara, jonka Ayers Rock Resortissa ovat kaikki turistipalvelut ja opastuskeskus. Pääkohteista tutustuttiin ensin omatoimisesti Kata Tjutaan, joka muodostuu useista huipuista. Ulurulla käytiin aluksi aboriginaalien kulttuurikeskuksessa. Siellä, kuten muissakin vastaavissa aboriginaalipaikoissa oli valokuvaus kielletty. Syytä tähän on vaikea ymmärtää. Ulurulle tehtiin oppaan johdolla useita kävelyretkiä tutustuen mm. sen luoliin ja kalliomaalauksiin. Kiipeäminen kallioille on kesäkuumalla kielletty, eikä muulloinkaan toivottavaa, sillä ovathan kyseessä aboriginaalien pyhät paikat.

 Retkien kohokohta on auringonlasku Ulurulle, jota odotellaan piknikillä illastaen ja kuohuviiniä nauttien. Auringonlaskussa pyhä vuori muuttuu vähitellen punaiseksi.

Uluru - Kata Tjuta National Park. Mount Connerin pöytävuori matkalla Ulurulle.

Kata Tjuta eli Olgat. Aboriginaalien kulttuurikeskus Ulurun kupeessa. Ulurun kalliomaalauksia.

Uluru - Kata Tjuta National Park. Ulurun vesikäärmeen koti Kapi Mutitjulu. Kuohuviinit Ulurulla ennen auringonlaskua. Auringonlaskussa vähitellen punastuva Uluru.

Helteinen kiipeäminen ja vaellus kanjonin ympäri

 Watarrka National Park eli Kings Canyon on suunnilleen yhtä kaukana Alice Springsista kuin Ulurukin ja kolme neljännestä matkasta tehdään samaa tietä pitkin, kunnes Luritja Road eroaa Lesseter Highwaysta pohjoiseen. Erldundassa vaihdoimme isosta bussista pienempään, sillä Uluruun menijöiden määrä on paljon suurempi kuin kanjonilla vaeltajien.

Erldundan Desert Oasis Resort, jossa Emu Run Toursin erilaiset ja eri kohteisiin menevät autot kohtaavat ja uudelleen sijoittavat matkailijansa. Red Centre Way -muistomerkki Lesseter Highwayn ja Luritja Roadin risteyksessä. Tässä eroavat Ulurulle ja Kings Canyonille vievät tiet. Watarrka National Park eli Kings Canyon 

Kings Canyonilla oli edessä rankka 6 kilometrin vaellus ensin ylös kanjonille ja sitten tämän Australian suurimman kanjonin ympäri yli 40 celsiuksen lämpötilassa. Jotkut tosin valitsivat lyhyemmän ja helpomman reitin, mutta silloin joutui tinkimään kuvakulmista. Pitempi reitti kieltämättä otti voimille, mutta lopputulos palkitsi valinnan.

 Retki päättyi yhteiseen illalliseen Erldundassa. Kaikki seuralaisemme jäivät sinne yöksi jatkaakseen seuraavana aamuna bussin tultua Ulurulle. Me taas jatkoimme Alice Springsiin Ulurulta tulevalla bussilla.

 Tiukan alkoholilainsäädännön maassa alkoholin käytön rajoitukset ovat vielä muuta maata tiukemmat Pohjoisterritoriossa. Kaikkialla olevien varoitusmainosten lisäksi sen sai kokea matkailijakin, kun alkoholiliikkeessä piti ottaa passista valokopio voidakseen ostaa olutsixpackin.

 Junalla etelän leutoon Adelaideen

Yleisen lentämisen vaihtoehtona voi Alice Springsistä siirtyä Adelaideen myös junalla. The Ghan -juna kulkee kahdesti viikossa pohjoisen Darwinista Alice Springsin kautta etelän

Adelaideen. Rautatie korvasi aikoinaan Afganistanista tuodut kamelit, joista junayhtiö on saanut nimensä. Kun kameleita ei enää tarvittu, päästettiin ne vapaiksi. Näin Australia sai uuden villieläinlajin.

Ghan-juna valmistautuu lähtöön Alice Springsin asemalta. Etelä-Australian maatalousmaisemaa ja Snowtown Wind Farmin tuulipuisto junan ikkunasta.

Legendaarista junalinjaa mainostetaan mahtavilla maisemakuvilla. Voisin sanoa olevamme mainoksen uhreja. Meille junamatka ei vastannut luvattuja näkymiä. Lisäksi istumapaikkamme kohdalla ei ollut edes ikkunaa. (Edellisen sivun kuvasta näkyy junan todella hölmö ikkunasijoittelu.) Onneksi saimme sentään retkillämme nauttia Punaisen keskustan mahtavasta luonnosta. Junalinja oli lisäksi todella hidas. 1500 kilometrin matkaan kului koko vuorokausi keskinopeuden ollessa siis 60 km/h kun pysähdykset otetaan mukaan. Hyvänä puolena mainittakoon mukavat istuimet, jotka kallistuivat melkein makuuasentoon asti.

Etelä-Australian pääkaupunki

 Etelä-Australian pääkaupunki Adelaide on Australian viidenneksi suurin kaupunki. Sen sanotaan olevan Australian eurooppalaisin ja se tunnetaan kulttuurikaupunkina lähinnä festivaaliensa vuoksi. Se on Australian ainoa osavaltiopääkaupunki, jolla ei ole rikollista taustaa, eli se ei ole entinen rangaistussiirtola. Kaupungin ilmasto on kesälläkin miellyttävän välimerellinen.

Adelaide South Australia. Adelaiden Hindley Street ja Runde Mall -kävelykatu 

Adelaide South Australia. King William Street ja Adelaiden kaupungintalo. Victoria Square ja pääposti. Grote Streetiä katoliselta katedraalilta. City Cross -ostoskeskus.

Adelaiden vilkas, monikulttuurinen ja monipuolinen kauppahalli ja Adelaiden Chinatown. Taakse jäävää Adelaidea; kaupungin panoraamaa lentokentältä ja rantaviivan ylitys ilmasta.

Lopuksi

Australiaa on totuttu pitämään kehittyneenä teollisuusvaltiona ja sellainen se tietysti monilta osin onkin. Sähköisessä tiedonkulussa se on kuitenkin jäänyt alle kehitysmaatason. Nettiyhteydet eivät tahtoneet toimia missään kolmesta hotellistamme. Siellä missä jonkinlainen nettiyhteys onnistui, oli hinta käsittämättömän korkea.

 Qantasin kansainvälisten lentojen vahvistaminen ei onnistunut netin kautta eikä puhelimellakaan, vaikka hotellivirkailija yritti jatkaa siitä, mihin itse jäimme. Niinpä lennot vahvistettiin vasta kentällä viime vuosituhannen malliin.

Adelaidesta alkoi paluumatka Singaporen kautta, josta matkan viimeinen etappi yön yli taittui Finnairin siivin lumipyryiselle Helsinki-Vantaalle. 

AUSTRALIA 4.-19.2.2012                                         Teksti ja kuvat Sakari Niemi